Kolumni: Muuttolintujen lähdettyä – tietämättään lintu elää esimerkillistä elämää siinä, että se ei pohdi asioita, joihin se ei sillä hetkellä voi vaikuttaa

Kävin alkukesästä Kemijärven kansalaisopiston järjestämällä linturetkellä. Näimme kurssin vetäjän opastuksella yli 30 lintulajia. Itsekseni olisin tunnistanut niistä noin neljä.

Retken vetäjä kertoi, että lintuharrastus nousi suosioon koronan myötä, kun moni muu harrastetoiminta loppui. Asiaan voi vaikuttaa myös se, että vaikeana aikana ihmiset hakevat lohtua luonnosta. Kun uutisista pukkaa kulkutautia ja sotaa, alkaa kiinnostaa, mitä ikkunasta näkyy.

Yleensä linnut yhdistyvät myönteisiin hetkiin. Mitä merkitsevätkään pohjoisen asukkaalle talven jälkeen pääskysen ensimmäinen liverrys, käen kukunta ja kuikan huuto?

Eri asia voi olla, jos linnut sotkevat paikkoja tai syövät pensaista marjat.

Tunnemme Tuonelan joutsenen ja kaksipäisen kotkan, mutta rauhankyyhkyn mainitsemme useammin.

Jo Raamatun kirjoittamisen aikaan tai kenties ihmiskunnan alkuhämärästä lähtien ihminen on osannut tarkastella, kuinka kevyeltä linnun lento näyttää verrattuna hänen omaan taivallukseensa maan päällä. Lintua pidetään vertauskuvana sille, että voimme luottaa asioiden järjestyvän.

Lintu ei mieti muuttomatkallaan lepohetkenään, että voi kun pitäisi saada nukuttua, kun huomenna on rankka päivä. Muuttomatka vasta puolivälissä, miksi minä läksin, joka vuosi sama homma! Jokohan naapurin kurppa on vienyt parhaan pesäpaikan? Ja mitäs minä sitten teen, jos siellä perillä on vielä kylmä?

Eläin ei hahmota aikaa samalla tavalla kuin ihminen, ja tietämättään lintu elää esimerkillistä elämää siinä, että se ei pohdi asioita, joihin se ei sillä hetkellä voi vaikuttaa.

Ihmisen pääkopassa ajatus voi joskus lähteä liikkeelle kuin pingispallo.

Luonnontieteen kehityttyä tiedämme, että monet linnut tekevät uskomattomia suorituksia. Pisimmän muuttomatkan tekee lapintiira, jopa kymmeniä tuhansia kilometrejä suuntaansa.

Kesällä Pohjolassa lentäneet tervapääskyt viettävät talven Kongojoen viidakon yläpuolella. Ne laskeutuvat alas vain pesimisen ajaksi, ja ne voivat olla ilmassa yhtäjaksoisesti vuosia. Myös nukkuminen hoituu taivaalla.

Lintujen elämässä on vaikeutensa. Joidenkin lintujen poikaset ovat toisille linnuille tärkeää ravintoa. Pakkastalvina suuri määrä pikkulintuja kuolee.

Katri Helenan tunnetuksi tekemässä iskelmässä Lintu ja lapsi lauletaan: "Ei mua voi nyt siivet pois kantaa, lapsi mä oon ja pienin vain maan. Mulle sä voit näin toivoa antaa murheeseen mun nyt mustimpaan. Musta on yö nyt ihmisten mielen, kurjuutta pois ei sodilla saa. Muistaa jos voit sä rakkauden kielen, lintujen ois ja lasten maa."

Laulun alkuperäinen nimi on L’oiseau et l’enfan.

Ihminen on tarkastellut omaa ja linnun elämää lukemattomissa laulusanoituksissa, runoissa ja kulttuuriteoksissa vuosisatojen ajan.

Nyt muuttolinnut ovat lähteneet etelään, ja vietämme kylmän ajan talvilintujen kanssa. Vuodenkierron kallistuessa eteenpäin kaamos menee ohi, ja pimeän jälkeen tulee valo ja kevät.

Kirjoittaja on Koti-Lapin toimittaja.