Kuiskaaja: Raati-Iikka pelastui palelevien käsien ansiosta – 90 vuotta sitten rajan yli loikattiin Neuvostoliittoon

Talvella 1932 eräältä Kuolajärven (Sallan kunnan nimi vuoteen 1936) länsipuolen savottakämpältä otti nuorehkojen miesten joukko suunnan kohti itää. Joukosta kaikkien nuorin oli Raati-Iikka, 16-vuotias huutolaispoika.

Hiihtää nytkyteltiin Alakurtin kylän suuntaan. Hieman ennen kylää käännyttiin pohjoiseen Ylikurtin kylän paikkeille ja mentiin Tuntsajoen itäpuolelle. Huonoissa kamppeissa ollut Raati-Iikka-riepu rupesi valittamaan, että käsiä palelee. Poika määrättiin Tuntsajoen ylityspaikalle Ojalan taloon. Siellä hän sulatteli kohmeisia käsiään piisin lämmössä, ja lähti sitten hiihtämään sijoituskotiinsa Alakurtille.

Raati-Iikan lähtö Neuvostoliittoon tyssäsi, mutta monilta muilta rajanylitys onnistui. Sulan maan aikana Kuolajärven Ylikurtin kohdalla juuri Ojalan talon seutu oli luvattomien rajanylittäjien suosiossa, sillä länsi-itä-suuntainen paasilinja eli metsälohkojen rajalinja helpotti suunnistamista Neuvostoliiton puolelle. Tuntsajoen länsipuolisen Ylikurtin kyläläisten veneitä rajaloikkarit usein "lainailivat". Itärannalle jätetyn veneen teljon alta löytyi toisinaan muutama markka kiitoksena lainasta.

Vuosi 1932 on jäänyt historiaan erittäin vilkkaana muuttovuotena Neuvostoliiton puolelle. Suomesta itään lähti tuhansia ihmisiä. Kuolajärven kylistäkin lähdettiin pilkotuksen taakse sankoin joukoin. Joidenkin kylien väkimäärä hupeni kymmenillä.

Miksi Kuolajärveltä lähdettiin Neuvostoliittoon? Siksi, että metsätyöt olivat kortilla, ja palkat alhaiset. Valtion hätäaputyöksi myöntämiä maanteiden sorastustöitä ei kaikille riittänyt, eikä muita töitä ollut tarjolla. Noin 6 000 asukkaan kunnassa oli syksyllä 1931 noin 600 työtöntä, seuraavana vuonna vielä enemmän. Eteläisistä kylistä kirjoitettiin kunnan päättäjille, että pian puhkeaa nälänhätä, jos kunta ei tule apuun. Nälänhädästä kirjoittelu osoittautui lopulta liioitteluksi, mutta hätää ja puutetta kylissä kuitenkin oli.

Kunnasta ei olisikaan ollut nälänhädän torjujaksi. Oppivelvollisuuslaki, jossa kunnat määrättiin rakentamaan kansakouluja, oli lisännyt kunnan velkataakka vuodesta 1921 lähtien. Samoin teki myös köyhäinhoitolaki, jonka takia jouduttiin rakentamaan vanhainkoti. Yhdeksässä vuodessa kunnan menot olivat 10-kertaistuneet. Velkaa jokaista asukasta kohti noin 1 200 markkaa. Jokainen markka oli tiukalla, sillä kunta määrättiin vuonna 1932 valtion valvontaan. "Holhoojavalvojaksi" nimitetty nimismies Kaarlo Kaitera vahti tilejä tarkasti.

Suomalaisen yhteiskunnan ilmapiirin vahvistunut oikeistolaisuus selittää osaltaan myös Kuolajärven väen muuttoa Neuvostoliittoon. Poliittinen ilmasto kävi vasemmistolle jääkylmäksi. Vuoden 1918 tapahtumista oli jäänyt hampaankoloon, ja tietenkin myös vuoden 1922 läskikapinasta. Kun Kuolajärven kirkkoherra Lauri Kivekäs vielä vuoden 1932 alussa pelotteli lehdissä julkaistuissa kirjoituksessa vasemmiston valmistelevan uutta läskikapinaa, niin tilanne koettiin varmasti tukalaksi.

Vuoden 1932 suuri Neuvostoliittoon muutto oli laitonta muuttoa. Rajavartiosto ja Etsivä Keskuspoliisi pidättivät rajan yli pyrkineitä. Moni pääsi läpi, useat palasivat takaisin Suomeen, mutta eivät kaikki.

Käsien paleleminen saattoi pelastaa Raati-Iikan hengen, sillä 1930-luvun lopulla Stalin vainoissa monet kuolajärveläiset rajaloikkarit päätyivät joukkohautoihin Karhumäessä ja Petroskoin Punakankaalla.