Pääkirjoitus: Uiko lohi vielä tänne ja mitä kautta?

Lohen paluusta Kemijokeen on haaveiltu ja haaveillaan.

Se on ikuisuusaihe, ja syystä. Ylipäätään vaelluskalat ja virtavesiasiat ovat kuumenneet viime vuosina entistä kiehuvammaksi aiheeksi.

Vanhojen patojen purkaminen Hiitolanjoella Etelä-Karjalassa ja meneillään oleva keskustelu Helsingin Vanhankaupunginkosken padon purkamisesta ovat valtakunnallisia puheenaiheita. Virtavesiaktiiveilla on omia kanaviaan, joilla he pystyvät edistämään asiaansa. Lisäksi julkisuudessa on Jasper Pääkkösen ja Mikko "Peltsi" Peltolan kaltaisia näkyviä hahmoja puhumassa aiheesta. Asioita tapahtuu. Tämä kaikki kertoo eittämättä laajemmasta asennemuutoksesta.

Käytöstä poistettujen patojen purkaminen on kuitenkin eri asia kuin toiminnassa olevien suurten voimaloiden ohittaminen, joita Kemijoessa sattuu olemaan.

Hyvä esimerkki on Kemijoki Oy:n kaavailema Taivalkosken ohitusuoma, joka otettiin vastaan varovaisen optimistisesti, mutta suunnitelma keräsikin pian myös kritiikkiä. Tarkoitus voi olla hyvä, mutta suunnitelman sisältämät virtausmäärät ilmeisesti riittämättömiä.

Viime vuoden painavimpia puheenvuoroja Kemijoesta esitti toimittaja-tietokirjailija Tapani Niemi dokumenttisarjassaan Lohen surma (Yle 2021). Sarja palkittiin tiedeviestintäpalkinnolla. Sarja on tyyliltään jopa poleeminen, vaan niin on aiheen historiakin. Esseistinen tyyli oikeutetaan laajalla taustoittamisella. Sarja on kuuntelun arvoinen. Ääneen pääsee myös myös joen yläjuoksun väkeä.

Niemi kertoi hiljattain, että hän uskoo lohen palaavan Kemijokeen (LK 13.2.). Hänkin näkee asenteiden muuttuneen.

Vaikka ilmapiiri ja lainsäädäntö olisivatkin muuttumassa vaelluskalojen (lohen lisäksi on hyvä muistaa esimerkiksi taimen ja siika) eduksi, Kemijoen konkretiassa voi kestää. Joki on tulpattu niin monesta kohtaa, että kaloille voi olla jopa helpompi reitti nousta tälle suunnalle Lappia Venäjän puolelta.

Esimerkiksi Itä-Lapin kuntayhtymällä on tekeillä esiselvityshankesuunnitelma Tuulomajoen ja Koutajoen vesistöjen vaelluskalakantojen elvyttämisestä. Tuulomajoen vesistöä ovat Lutto- ja Nuorttijoki, joille lohi nousikin ennen Ala- ja Ylä-Tuuloman voimalaitosten rakentamista. Koutajoen sivujokia on esimerkiksi Tuntsajoki. Projekti vaatii tietysti tiivistä yhteistyötä itänaapurin kanssa.

Hankkeen yleistavoitteena on saada pitkällä tähtäimellä elvytettyä Tuulomajoen ja Koutajoen vesistöjen vaelluskalakantoja siten, että vaelluskalat pääsisivät myös Suomen puolelle. Sillä olisi iso vaikutus Itä-Lapin, Sodankylän ja Inarin kuntien vapaa-ajan kalastukselle ja kalastusmatkailulle.

Vaelluskalat ovat lisäksi syvällinen osa jokivarsien kulttuuriperintöä, jonka palauttaminen ja elvyttäminen olisi toki itsessään arvokasta.