Pertti Kunnarin muistoja Tuntsan savotalta

– Tuntsan savottaa kertyi yli 30 vuotta. Se oli paras työ mitä minulla on ikinä ollut, kuin sain olla siellä perheeni kanssa, sallalainen Pertti Kunnari kertoo. 73-vuotias mies on ehtinyt paljon muuhunkin kuin kolmen vuosikymmenen savottaa. Hän on muun muassa paukuttanut rumpuja, sammuttanut tulipaloja, korjannut pienkoneita ja järjestellyt kotiseutumatkoja Vanhan-Sallan puolelle.

Aloitetaan kuitenkin palstan laidasta eli Tuntsan savotasta.

Sallan pohjoisosassa Tuntsalla riehui alkukesästä 1960 maamme lähihistorian suurin metsäpalo, josta jäljelle jääneen puutavaran korjuuta kutsuttiin Tuntsan nokisavotaksi.

Valtavan savotan tukikohdaksi pystytettiin Tuntsajoen varteen viipaleparakki. Vuonna 1991 siellä alkoi Pertti Kunnarin pitkä savotta erämaamatkailuyrittäjänä.

– Tuntsan Pirtissä oli majoitusta noin parillekymmenelle hengelle. Oli pirtti, kaksi kamaria, iso keittiö ja kokin kamari sekä rannassa sauna. Juoma- ja käyttövesi otettiin Tuntsajoesta, jonka vesi tutkittiin ja todettiin sen olevan parempaa kuin monessa kaivossa, Kunnari kertoo.

– Jo ensimmäisenä juhannuksena pidettiin Tuntsan Pirtillä juhannustanssit, joista tuli jokavuotinen perinne. Tuntsan Pubi avattiin Tuntsan Pirtille vuonna 1993, Kunnari jatkaa.

Kun Rajavartiolaitos lakkautti Naruskajärven rajavartioaseman, niin Kunnari solmi rakennuksista tontteineen vuokrasopimuksen Metsähallituksen kanssa. Jokivarsi vaihtui Tuntsajoesta Naruskajokeen, mutta Tuntsa -sana pysyi mukana kun uuden paikan nimeksi tuli Tuntsan Tunturilomat. Myöhemmässä vaiheessa Kunnari osti rakennukset tontteineen omakseen.

Pertti Kunnarin ja Merja Aatsinki-Kunnarin perhe aloitti yritystoiminnan entisellä vartiolla joulukuussa 1995.

Tuntsan kaira tunnettiin ja tunnetaan vieläkin hyvistä metsästysmaistaan. Metsästyskausi ajoittui syksyyn, ja se oli vuoden vilkkainta aikaa Tuntsan Tunturilomilla.

Kunnarin mukaan metsästyslupa-asiat pelasivat Metsähallituksen paikallistason kanssa joustavasti. Ylemmältä tasolta tulleet muutokset esimerkiksi lupakiintiöihin lopettivat italialaisten metsästysmatkat Tuntsalle. Perinteisen karhun kevätpyynnin kieltäminen vaikutti matkailuyrityksen asiakasmäärään.

– Meillä oli myös ohjelmapalveluina kelkkojen vuokrausta ja poroajelua sekä kullanhuuhdontaa.

Tuntsalla kultaa etsittiin Nuoluskurusta, ja siellä Tuntsan Tunturilomilla oli valtausalue.

– Asiakkaamme saivat sieltä mukavasti pikkuhippuja. Kun he ottivat vaskoolit käsiinsä ja keskittyivät vaskaamiseen, niin kaikki hiljenivät. Minä kuljin heidän joukossaan antamassa neuvoja, esimerkiksi sellaisen, ettei kesken vaskaamisen saa vaihtaa vaskoolin pyörityssuuntaa, Kunnari kertoo.

Tuntsalla riittää metsästysmaiden lisäksi Tuntsajoen ohella pienempiä puroja, joten asiakkaita käytettiin myös kalastamassa.

– Jokivarressa tein sellaisen havainnon, että naiset olivat kärsivällisempiä kuin miehet ja saivat siksi paremmin kaloja, Kunnari muistelee.

Kolmen vuosikymmenen aikana kairankulkemisessa tapahtuneista muutoksista Kunnari pani merkille talvihiihtäjien katoamisen. Alkuvaiheessa tunturilta tunturille ja kämpiltä toisille hiihtäjiä piisasi, mutta enää heitä ei enää näy.

– Sukupolvi on vaihtunut. Nyt on liikkeellä kesäpatikoijia.

Tuntsan Tunturilomat kytkeytyy Sallan moottorikelkkareitistöön. Talvella moottorikelkkailijat muodostivat huomattavan asiakaskunnan.

– Meillä oli myynnissä polttoaineitta samoin kuin Seppo Tarkalla Tulppion Majoilla. Sepon kanssa pidimme yhteyttä, soiteltiin. Ei me koettu, että olisimme olleet kilpailijoita, Kunnari kertoo.

Kunnarin perhe asui samassa kiinteistössä, jossa yritystoimintaa harjoitettiin. Yksityinen puoli pidettiin kuitenkin selvästi erillään muusta toiminnasta. Kun lapset kasvoivat ja koulunaloitus lähestyi, muutti äiti heidän kanssaan kirkonkylällä olevaan omakotitaloon.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana joulut pyhitettiin perheelle. Lapset viihtyivät Naruskajärvellä hyvin, ja ainakin nuorimmalle lapselle jäi sieltä sellaiset "mettäveret", että hän haluaisi jatkuvasti päästä siellä käymään.

Matkailuun kuuluu olennaisena osana markkinointi, ja siihen liittyen erämaamatkailuyrittäjälle sopivin paikka olla esillä on Erämessut.

– Riihimäen Erämessuilla pidin Sallaa esillä sekä pystytin kodan ja huolehdin nokapannukahvien keitosta. Vain kerran olin Matkamessuilla. Siellä Sallaa pitivät esillä muut sallalaiset matkailuyrittäjät.

Viime syksynä sitten päättyi Pertti Kunnarin yli 30-vuotinen savotta Tuntsalla, kun hän myi Tuntsan Tunturilomat Oy:n kiinteistöt kemijärveläiselle Matti Jylhälle, joka jatkaa matkailuyrityksen toimintaa.

– Se oli minulle ja meille kaikille antoisaa aikaa. Vuosikymmenten aikana tuli paljon ystäviä, ja monien kanssa soitellaan kuulumisia, Kunnari kertoo.

– Jos tulee vieroitusoireita niin ainahan Tuntsalle pääsee takaisin, virnistelee Pertti Kunnari omakotitalon keittiössä kahvimukin ääressä Sallan kirkonkylällä.

Mies voi lähteä Tuntsalta, mutta Tuntsa ei lähde helposti miehen mielestä. Kun siellä on elämäntyötään tehnyt ja tuntee kairan, niin mikäpä ettei suunnistaisi nyt eläkepäivilläkin.

Haastattelua edeltävänä päivänä Kunnari on palannut ajallisesti reilun pituiselta Tuntsalle suuntautuneelta metsästysreissulta maalikyliin, ja leikannut kaatamansa hirven lihat.

– Minä en ole raaskinut ampua lintuja moniin vuosiin. Noudatan täkäläistä tapaa, että ammutaan sitten kun niitä on.

– Tuntsalla on Tuntsajoen lisäksi paljon pieniä puroja, ja niissä tammukkaa. Niitä tulee pyydettyä yksin ja Merjan kanssa. Merja on aika hyvä saamaan saalista.

Viime vuosien aikana Tuntsajoella on liikkunut kalastajia ihan mukavasti.

Metsästy s- ja kalastuspuolelta tarinointi siirtyy tanssimusiikin puolelle.

Varttuneempi tanssikansa varmaankin muistaa, kuinka 1980-luku oli varsinkin lavatanssien kulta-aikaa. Sallalainen Kylänpojat-yhtye takasi tanssikansalle tahteja tuolla vuosikymmenellä. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Väinö Luukine n (laulu), Matti Luukinen (haitari), Tarmo Luokkanen (basso) ja Pertti Kunnari (rummut).

– Ja Kujanpään Martti oli meillä "lainassa" muistaakseni kolmena vuotena.

Soittorintamalla tilanne oli Kylänpojat-yhtyeen osalta hyvällä mallilla, kun keikkakalenterissa piisasi keikkoja aina vuodeksi eteenpäin.

– Soitimme Kemijärvellä, Savukoskella, Käylässä, Rovaniemellä ja Sodankylässä.

– Kemijärvellä Perävaarassa oli eräissä juhannustansseissa ainakin tuhannen tanssijaa. Kuuma oli, ja meillä soittajillakin hiki valui. Kerran Saarenkylässä vedettiin keikkaa kolmen soittoporukan voimin, Kunnari muistelee muutamia kohokohtia keikkavuosilta.

Kylänpojat eivät soittaneet rokkia. Humpat, jenkat sekä valssit soivat ja panivat tanssikansan jalkoihin sopivasti vipinää.

Ennen Tuntsan savottaa Kunnari oli mukana Sallan VPK:n toiminnassa parisenkymmentä vuotta.

Siihen aikaan VPK-toiminta oli sangen vireää. Kilpailuissa menestyttiin, nuoriso- ja naisjaostot toimivat vilkkaasti.

– Sallan VPK:n ensimmäisen miehistöauton hankinta tapahtui siten, että tehtiin Sallan yhteismetsälle talkooporukalla energiapuuta. Naiset kantoivat risut kasoihin ja miehet sahasivat. Talkoisiin osallistui kymmeniä ihmisiä, Kunnari muistelee.

Yrittäjän uran lisäksi Kunnari on työskennellyt Kemijärvellä Gulfin huoltoasemalla, Kumi-Heleniuksella ja Timo Kunnarin Sallan Autotarvikkeessa. Hänellä on koulutus pienkoneiden korjaamiseen, ja sitä taitoa hän hyödyntää vieläkin autoremonteissa.

Itärajan takaakin on kertynyt työrupeamaa, kun hän järjesteli kotiseutumatkoja Vanhaan-Sallaan. Hänen sukunsa juuret juontavat Vuorikylästä, ja sinne kotiseutumatkat muun muassa suuntautuivat.

Pertti Kunnarin mottona on ollut edetä yrittäjän uralla pienin askelin eteenpäin, ja siitä johtuen vuosikymmenet ovat olleet antoisaa aikaa.