Puheenvuoro: Lappi ei ole yhtä kuin Levi

Varsinais-Suomen maakuntajohtaja Kari Häkämiehen kirjoittaa (TS 21.2.) aluepolitiikan jämähtäneen Kekkosen aikaan, jolloin Lappi ja Itä-Suomi saivat runsaasti tukea. Häkämiehen mukaan on aika siirtyä tukemaan Etelä-Suomen kehittymättömiä alueita. Häkämies kirjoittaa: "Oulu ja Kuopio Lappikin oli hyvässä nousussa ennen koronaa" ja: "Etelä-Suomessa ajatellaan usein, että kuntien ja maakuntien on pärjättävä ilman tukia". Häkämies haluaa nyt suunnan muuttuvan ja Etelä-Suomeen omia valtiopäiviä ottamaan EU-tuet Etelä-Suomeen, kuten hänen mielestään kuuluu.

Kari Häkämiehen kirjoitus ja vihjaa, että Lapissa on jämähdetty Kekkosen aikaan, odotetaan vaan EU-tukia ja siellä menee jo itse asiassa oikein hyvin. Mitään lukuja tai faktoja Häkämies ei esitä, pelkkiä mieli-kuvia ja vihjauksia. Kekkosen kuvan vilauttelu riittää leimaamaan minkä tahansa vanhanaikaiseksi ja siis huonoksi. Häkämies vertaa myös Lapin ja Itä-Suomen suurimpia kaupunkeja Varsinais-Suomen pieniin kuntiin. Tämä lähtökohtahan on täysin epäreilu. Kerronpa esimerkkinä yhden kaupungin lyhyen historian, jotta asia konkretisoituisi.

Entinen kotikaupunkini Kemijärvi oli aikoinaan suhteellisen kukoistava pieni kaupunki. Kun 1960-1970-luvuilla sodan jälkeiset suuret ikäluokat tulivat täysi-ikäisiksi, ei entisaikainen maatalous ei enää elättänyt ja muitakin töitä oli hyvin vähän tarjolla. Nuoret halusivat eteenpäin, tuhansia nuoria lähti Ruotsiin töihin ja Etelä- Suomeen opiskelemaan. Yliopistot ja korkeakoulut olivat etelässä. Voi vain kysyä, onko se valtio-vallan tukea Etelä-Suomelle?

Tuki ei ole pientä, vaan se johti koko Suomen asukasvirtoihin, aivovientiin etelään. Nämä nuoret eivät enää palanneet, koska Etelä-Suomi tarjosi töitä koulutetuille nuorille, helpompaa elämää. Niin ikään valtion työpaikoista valtaosa keskitettiin Etelä-Suomeen. Kemijärvellä oli silti vielä 1980-luvulla jossa oli monenlaista elinkeinoa, sellutehdas, Saloran tehdas, lääketehdas, ovitehdas, Torstai Oy:n vaatetehdas, monia pieniä erikoisliikkeitä. Kemijoki valjastettiin 1950-1990-luvuilla koski kerrallaan ja sekin tarjosi töitä. Kaupungissa oli paljon maaseutukouluja, julkinen liikenne, jopa kirurginen sairaala.

Kekkonen neuvotteli 70-80-luvun taitteessa Neuvostoliiton kanssa sopimuksen, jossa suomalaiset rakensivat valtavan teollisuuskombinaatin ja kokonaisen kaupungin Kostamukseen suomalaisvoimin. Tämä antoi töitä tuhansille Lapin ja Itä-Suomen ihmisille. Kekkonen perusti myös muita valtionyhtiöitä Lappiin.

Tuki ei tarkoittanut vain ottamista, vaan tuki tuotti valtavasti hyötyä koko valtiolle, kun työttömyys väheni ja Lappi pysyi elinvoimaisena.

Kekkosen jälkeen aluepolitiikka unohtui. Lappiin pyydettiin yrityksille verohelpotuksia, kuten esim. Norjassa on, mutta niitä ei yksikään hallitus myöntänyt. Kemijoesta valjastuksesta voimalaitosten valmistumisen jälkeen rahat hyödyttävät valtionyhtiötä, joka hyödyttää enemmän Etelä-Suomea. Pohjoisen pitkät matkat, ankara ja pitkä talvi heikentävät teollisuuden mahdollisuuksia. Kaikki on kalliimpaa, kun se tuodaan tai viedään kauas. Kemijärvi alkoi kuihtua, yksi yritys toisensa jälkeen lopetti. Viimeinen niitti oli, kun kannattava sellutehdas päätettiin sulkea.

Tehdas tuloutti emoyhtiölle 70 miljoonaa euroa 2001-2005, mutta tämä ei riittänyt. Tehtaalla olisi ollut ostajiakin, mutta sitä ei haluttu myydä, ettei kilpailija saa tätä hyvin tuottavaa tehdasta. Kaikki tiesivät, että nyt sammutetaan Kemijärvellä valot, Helsinkiin lähetettiin monenlaista lähetystöä, mutta mikään ei auttanut. Tehtaan kuoliniskun jälkeen valtio antoi näennäistukea yritykselle, joka perusti liimapuupalkkitehtaan, mutta yritys meni heti konkurssiin ja tuet valuivat viemäristä alas.

Meillä on Häkämiehen kanssa kovin erilaiset käsitykset Lapin tukemisesta. Näin käy usein, kun Etelästä tiedetään Lapin asiat. Luulisi kirjoittajan tietävän edes Kemijärven tilanteen paremmin, kun isoveli Jyri Häkämies toimi tehtaan lakkauksen aikana omistusohjausministerinä. Minä näen, että valtiovalta on tuen sijaan antanut kuoliniskun Kemijärven ja lähiseudun kehitykselle, kun se lakkautti kannattavan sellutehtaan. Se romahdutti kaupungin totaalisesti. Poissa ovat erikoisliikkeet, ravintolat, hotellit, bussiliikenne, nuoret ihmiset. 7 000 asukkaan kylässä asuu enää pääasiassa vanhuksia, jotka käyvät Lidlissä ostoksilla ja asioivat terveyskeskuksessa, joka sekin on supistettu vain arkisin auki olevaksi. Peruskouluja on enää keskustassa 1, muutama lukiolainen ja ammattikoulu, jossa on muutama linja. Päivystykseen lähdetään virka-ajan jälkeen Rovaniemelle, jonne on Kemijärveltä 90 km matka. Ainoat kannattavat liikeet ovat hautaustoimistot, joita on kaupungissa 4. Pian loppuu asiakkaat niiltäkin, jos tilanne ei muutu.

Silti Kemijärvellä yritetään. Kaupungin omat miehet ovat etsineet yhteistyökumppania, että Kemijärvelle saataisiin uudentyyppinen sellutehdas. Nyt kuulostaa jo lupaavalta, vuosien kamppailun jälkeen rakentaminen aloitetaan ensi kesänä. Se on Kemijärven ainoa mahdollisuus nousta jaloilleen valtiovallan kampituksen jälkeen.

Norja ja Ruotsi tukevat pohjoisia seutujaan paljon paremmin. Suomi on tosiaankin Kekkosen jälkeen unohtanut Lapin. Kekkosen aikana monet paremmin, kuin nykyään. Nyt kasvottomat sijoittajat ovat ottaneet vallan. Suomesta suljetaan tehtaita ja viedään kehitysmaihin, kuten juuri Ensi Group teki.

Lappi ei ole yhtä kuin Levi, vaikka päättäjät käyvät siellä laskettelukeskuksessa tutustumassa Lappiin ja toteavat hyvinvoivaksi.

Pirkko Kunnari