Sallan Onkamojärvellä purjehdittiin jäällä – erikoiseen lajiin saapui kilpailijoita lyhyellä varoitusajalla Keski-Euroopasta asti

Sallan Onkamossa todistettiin marraskuun lopussa huimaa näkyä.

Onkamojärvellä purjehdittiin, nimittäin jääpurjehdittiin.

Suomen DN-jääpursiliiton 18.–20.11. järjestämään tapahtumaan osallistui 23 purjehtijaa pääosin Suomesta, mutta myös purjehtijat Saksasta ja Puolasta.

Euroopan jääpurjehduskausi avataan perinteisesti Suomen Lapissa viikolla 46. Purjehdus vaatii erityiset olosuhteet, joten kisapaikka valikoituu parhaan jäätilanteen mukaan ja se ilmoitetaan melko lyhyellä varoitusajalla. Kilpailujen päivämäärät on päätetty ennakkoon, mutta paikkaa ei. Jäätä ryhdytään metsästämään kisojen alla.

– Tätä kutsutaan scouttaamiseksi. Siinä tulee autolla tuhansia kilometrejä, kun Helsingistä lähdetään eri reittejä pohjoista kohti. Lisäksi soitellaan paikallisille kontakteille ja tiedustellaan jäätilannetta eri paikoista, kilpailun päällikkö Petri Pennanen kertoo.

Tällä kertaa paras jää oli Sallan Onkamojärvellä, Venäjän rajan tuntumassa. Onkamojärvi on myös riittävän iso ja marraskuun viimeisenä viikonloppuna jäälle ei ollut kertynyt vielä lumipeitettä. Onkamossa oli muutenkin hyvät puitteet. Rannalla sijaitseva metsästysmaja oli kätevä kisatoimisto.

– Purjehtiminen vaatii tilaa, joten Onkamojärvi on siitäkin hyvä. Siinä on aava selkä ja vähän saaria.

Kyseessä oli myös korkeimmalla purjehdittu kisa Suomessa, sillä Onkamojärvi on 320 metriä merenpinnan yläpuolella.

Jääpurjehduksessa kisataan purjehduksen tapaan kiertämällä alamerkki ylämerkki ja ensimmäisenä maaliin palannut voittaa. Vauhdinotto tapahtuu juoksemalla lähtölinjalta. Rata on ympyrän malline ja se kierretään kolme kertaa.

Maavara, tai tässä tapauksessa jää­va­ra, on purressa noin 10–15 sent­tiä, eli vauhti tuntuu.

Jääpurjehduksessa riittää vauhtia jopa 100 km/h. Onkamojärven maisemat lumosivat kisailijat Sallassa marraskuun lopussa. Pursia säädetään olosuhteiden mukaan. Esimerksi luistimia ja purjeita on eri mallisia eri tarpeisiin.

Olosuhteet kauniit, mutta hankalat

Maisemat kisaamiseen Sallassa olivat hulppeat. Lyhyet päivät ja auringonlaskun värjäämät tunturit loivat oman tunnelmansa kisaan. Öisin kilpailijat pääsivät nauttimaan revontulista.

Kirkas keli tarkoitti kuitenkin korkeapainetta ja pakkasta. Harmillisesti tämä sääolo piti sopivat tuulet poissa ja Onkamoon perjantaiksi kaavailtu avauskisa Johnny Köhler Cup jäi purjehtimatta hyvistä yrityksistä huolimatta.

– Purret eivät hyvällä jäällä tarvitse paljoakaan tuulta, mutta nyt sitä ei kertakaikkiaan ollut.

Lauantaina tuulenvirettä oli jo sen verran, että päästiin kisaamaan All Saints Regattaa viiden lähdön verran. Olosuhteet olivat tuolloinkin vaativat heikohkon tuulen vuoksi.

Voitto meni Puolan Marek Stefaniukille . Kokenut Stefaniuk on kevytrakenteinen purjehtija, mistä oli Onkamon olosuhteissa hyötyä.

Toinen sija meni kotimaahan Teemu Rantaselle . Rantanen on nuorempaa purjehtijapolvea ja on noussut nopeasti lajin kärkeen Suomessa. Kolmanneksi tuli John Winquist , joka on lajin konkareita Suomessa.

Kisojen jälkeen metsästysmajalla lämmitti porokeitto, jonka oli tehnyt paikallinen poroyrittäjä.

Sunnuntaina lämpömittarin lukemat laskivat mataliksi ja tuulikin puuttui, joten päivälle kaavaillut kisat jouduttiin perumaan.

– Joskus käy niin, että ei purjehdita ollenkaan. Nyt päästiin kuitenkin lähtöjen makuun, Pennanen kuvailee.

DN tarkoittaa Detroit Newsiä

Jääpurjehdus on erikoislaji, jonka harrastajilla on paljon purjehdustaustaa, mutta myös vain jäällä purjehtiviakin mahtuu joukkoon.

Ensimmäiset jääpurret olivat veneitä tai kelkkoja, joihin laitettiin jalakset alle. Näitä on käytetty ainakin jo 1800-luvulla esimerkiksi tavaroiden kuljettamiseen. Harrastus- ja kilpailutoiminta on kehittynyt käytännön tarpeen ohessa. Kilpailutoiminta sai alkusysäyksensä Pohjois-Amerikasta, mikä onkin edelleen lajin valta-aluetta.

Tunnetuin kilpaluokka on DN-luokka, jonka nimessä oleva kirjainyhdistelmä DN tar­koit­taa Det­roit New­siä. Yhdysvaltalainen sanomalehti järjesti vuon­na 1937 jääpursien ra­ken­nus­ki­san, jos­sa pur­si piti ol­la puus­ta, it­se ra­ken­nettavissa ja sitä oli pystyttävä kuljettamaan auton katolla.

Lajin huippumaita Euroopassa ovat Puola, Saksa ja Hollanti. Myös Baltian maissa on vahva jääpurjehduskulttuuri.

Suomen järvet ja matalat meren rannat sekä pohjoinen sijainti luovat hyvät olosuhteet jääpurjehdukseen. Suomen DN-jääpursiliitto on perustettu vuonna 1981. Rekisteröityjä DN-pursia on SPV:n rekisterissä yli 120. Aktiivisia jäseniä on joitain kymmeniä. Kisoista ei ole aina mahdollista järjestää yleisötapahtumaa, sillä kilpailun järjestämispaikka varmistuu usein niin lyhyellä varoitusajalla.

Liiton tarkoitus on kuitenkin edistää jääpurjehduksen harrastusta Suomessa järjestämällä kilpailuja ja opastamaan uusia harrastajia alkuun. Jääpursiliitto kuuluu Suomen Purjehdus ja Veneily ry:een (SPV).

– Laji on siitä todella mukava, että tässä voi kilpailla samassa sarjassa tasaväkisesti niin 60-vuotias, kuin parikymppinenkin, Pennanen kuvailee.

Yhteisöllisyys on myös vahvaa. Pursien säätövinkit jaetaan ja esimerkiksi jääolosuhteeseen parhaiten sopivasta luistinmallista keskustellaan kisapaikalla.

Tuhansien kilometrien ajaminen pursi matkassaan täydellisen jään perässä vaatii myös omanlaisensa kutsumuksen.

Esimerkiksi saksalainen Ernst-August Schorling lähti ajamaan pari päivää ennen kisoja kohti Onkamoa. Tanskassa kattoteline hajosi niin, että purren mastot putosivat tielle ja hajosivat. Schorling soitti Suomen purjehtijoille ja harmitteli, että jäikö reissu tähän vai olisiko jostain mahdollista lainata mastoja.

– Totta kai mastot järjestyivät ja Schorling pääsi purjehtimaan. Vaikka mastot olivat mäsänä ja kisa ei mennyt järin hyvin, hän oli aivan haltioissaan kisoista, porukasta, paikasta ja maisemista. Halaili ja kiitteli monta kertaa ennen lähtöään, Pennanen kertoo.

Tulokset

1. Marek Stefaniuk, SV Giryusko, Puola

2. Teemu Rantanen, VP, Suomi

3. John Winquist, NJK, Suomi