Ajankohtaista

Muisteluksia Miuluksentien sillasta 1974 - 2025 – Uuden sillan rakentaminen on vauhdissa Saijan kylässä

Uusi silta, vuosisadan rakennustyömaa pienessä kylässä.

Saijan suvun asukkaat rakensivat ensimmäisen talonsa kylän kertomaperinteen mukaan nykyisen Korian talon pellolle joen niemeen. Paikkaa sanotaan Korian niemeksi. Kylä alkoi laajeta. 1800-luvun alussa oli kolme taloa ja muutama vuosikymmen sen jälkeen kuusi taloa. Asutus levisi molemmin puolin Kuolajokea ja Tenniöjokea. Nykyään asumiskuntoisia loma- tai vakituisessa käytössä olevia taloja on noin kahdeksankymmentä.

Tavarat ja ihmiset kuljetettiin kesällä jokea pitkin ja talvella talviteitä pitkin. Yleinen tie rakennettiin 1930-luvulla niin, että se kulki keskikylän läpi ja lossilla yli Tenniöjoen ja siitä Savukoskelle. Iso osa kuljetuksista siirtyi uusille teille, tehokkaammille kuljetusväylille. Renttimäselän ja Miuluksen puoli jäivät joen taakse paitsioon tien hyödyistä.

Sillan tarvetta mietittiin pitkään, ennen kuin siltaa alettiin tekemään. Kesällä päästiin yli veneellä ja talvella hevosen ja kuorman kantavia jäätietä pitkin. Lahtelan kohdalta voitiin ajaa traktorilla tai hevosella yli matalan veden aikana.

Syystalvesta jäätyi Lammaskosken alapuoli Törmäsen ja Anttilan rannan puolelta leveämmälti ja keskijoelle jäi kapea nopeamman virran kuluttama aukko. Jäätie saatiin aikaiseksi, kun käännettiin yläpäästään kapeaksi sahattu teli Törmäsenrannan puolelta vinosti Poikkilan puolen jäänreunaa vasten.

Teli suunniteltiin ja sahattiin irti. Alapäästä teli sahattiin pyöräkäksi, jotta se kääntyy hyvin poikittain. Käännön aikana teliä pidäteltiin ja ohjattiin naruilla ja rautalangoilla, jotka olivat kiinni puutapeissa, joille oli kairattu reiät jään läpi.

Telin kääntö utuisena pakkaspäivänä oli näytelmä, jota pysähdyttiin katsomaan. Samanlainen teli käännettiin myös yläpuolella Miuluksen kohdalla ja alapuolella Mattilan kohdalla. Poikittain oleva teli alkoi kerätä taakse virran tuomaa suppoa, joka jäätyi ja teli vahvistui ja leveni molemmilta puolilta.

Lopulta päästiin rakennustöihin. Miuluksentien ja Renttimäseläntien teko aloitettiin heinänteon jälkeen 1973. Ensin pukattiin tie Miulus Hanssiin ja Renttimäselän tien päähän pillarilla, eli puskukoneella kahdessa tuurissa. Toisessa tuurissa oli koneen mukana Väinö Kivelä ja toisessa Niilo Ikäläinen. Nuoret miehet Jukka Saariniemi ja Olli Kaunisharju tulivat töihin ja aloittivat rumpujen päiden keilauksella kivillä.

Tieaukko oli hakattu jo aiemmin. Sillan kohdalla aukko hakattiin ensin väärään kohtaan, nykyistä siltaa ylemmäksi kosken niskaan. Tie kuitenkin siirrettiin kapeammalle kohdalle alemmaksi. Väärään paikkaan hakattu tielinja harmitti, mutta luonto on hoitanut asian kuntoon, eikä aukkoa enää ole. Törmäsen Leanterin pellosta jäi osa tien taakse, kun siltaa siirrettiin alemmaksi.

Sillan teko alettiin anturoiden kaivulla. Pohjia täytyi räjäyttää monet kerrat, että päästiin niin syvälle kuin oli tarkoitus.

Tehtiin jokeen työpadot kivistä latomalla ja kunttaa väliin, että saatiin pumppujen avulla läpi ihkuva vesi pois ja monttu kuivaksi.

– Syystuluvaa ei sinä syksynä ollu, niin pysyvät montut kuivina. Jos ois tullu, niin kaikkihan se ois vieny, kertoi Jukka Saariniemi.

Kallioon porattiin reiät ja lyötiin terästapit, joiden päät jäivät anturavalun sisään. Pilarit täytyi olla tukevasti kiinni, että silta kestään virran ja jäänlähdön paineet myös kevättulvalla.

Töissä olivat Jukka ja Olli ja Korian Martti eli Martti Ylitalo kirvesmiehenä ja mittamiehenä. Heidän lisäksi olivat Niilo Ikäläinen ja Benjam Saariniemi, eli Koskelan Benija sekä Mikkosen Urho Kotalasta. Työnjohtaja oli Auerin Ilmari Särkelästä, ja Suvistola niminen mies Kursusta kävi myös työmaalla silloin tällöin. Työmaan insinööri oli Perttu Kurittu Metsälautakunta Tapion puolesta. Kivelän Väinö jäi pois töistä ja hänen tilalleen tuli Ikäläisen Sauli ja myös hänen poikansa Teuvo oli mukana keväällä 1974 kannen naulauksessa.

Ensin tehtiin muotit ja valettiin anturat ja sitten maatuet ja virtapilarit. Oli talvi pitkällä, kun valut olivat valmiit. Valujen jälkeen oli tehtävä tien penkat maatukien taakse, nostettiin sillan palkit nosturilla paikalleen ja alettiin tekemään päälle päällysrakennetta puusta. Kyllästetyt palkit pantiin poikittain teräspalkkien päälle ja kansilankut naulattiin niiden päälle syrjälleen. Tehtiin puiset kaiteet sillalle ja korkean penkan kohdalle.

Betoniasema oli Sarivaaran, eli keskikylän puolella ja betonin mylläsivät Poikkilan Aaro, eli Aaro Saariniemi ja Vaaralan Kalle. Jukka ja Olli kärräsivät kahdestaan betonin muotteihin. Kärräystä varten oli rakennettava laatongit jokaiselle muotille erikseen niin, että raskaan kärryn työntäminen onnistui.

Joen yli oli pyrkimys päästä heti, kun oli laitettu palkkien päälle väliaikaiset lankut kanneksi. Alle kahdenkymmenen ikäinen Miulus Heikki, eli Heikki Törmänen ajeli traktorilla joen yli väliaikaista sillan kantta pitkin. Penkat olivat vielä keskeneräiset.

Lopulliseen ajokuntoon silta tuli alkukesästä 1974. Eli työmaa kesti melkein vuoden siitä, kun työt aloitettiin. Sillan valmistuttua jotkut epäilivät, että se ei tule kestämään jäiden lähtöä. Silta ei kuitenkaan koskaan änähtänytkään jäälauttojen törmätessä siihen.

Kevättalvella 1991 sillan kansilankut uusittiin Sallan kunnan toimesta ja työnjohtajana oli Erkki Yrjänheikki. Töissä olivat Olli ja Esko Saariniemi ja Tapani Nevala, sekä Timo ja Tarmo Yrjänheikki. Vanhat lujaan naulatut lankut purettiin muutama lankku kerrallaan ja annettiin autojen mennä yli. Ohjattiin niin, että rattaat eivät menneet aukkoon. Aukkoa purettiin aina saman verran kuin uusia lankkuja naulattiin paikalleen. Myös puukaiteet uusittiin. Oli leudot kevättalven kelit ja kannen uusimistyö kesti neljä viikkoa.

Muutama vuosi myöhemmin otti tiehallinto tien haltuunsa ja uusi penkan kaiteet metallisilla kaiteilla ja korotti tietä Vaaranlenkin puolelta. Tie oli käynyt muutaman kerran veden alla tulva-aikana.

Nyt 51 vuotta myöhemmin on silta ollut jo vuosien ajan vanhentunut ja kantavuudeltaan rajoitettu. Painorajoista on tarve päästä pois. Vanha silta otettiin pois käytöstä kesäkuun alussa ja liikenne siirtyi väliaikaiselle sillalle. Vanha silta puretaan ja ennen joulua pitäisi uuden leveämmän ja kantavamman sillan olla valmis.

Kuljetusyhteydet paranevat. Voi ajaa täysillä kuormilla. Liikenteen määrä voi kasvaa ja sillan takana olevaa tieverkostoa on mahdollista laajentaa. Siinä suhteessa alkaa kylässä uusi aikakausi.