Ihmiset 

Jiri Lilja viihtyi opettajana Sallassa ‒ ”Liian harvoin me annamme nuorille sellaista kuvaa, että on ok olla haavoittuvainen ja tehdä virheitä”

Biologian ja maantiedon opettaja Jiri Lilja kehottaa nuoria uskomaan itseensä. Vaikeatkin asiat järjestyvät lopulta.

Artikkeli on julkaistu Koti-Lapin painetussa lehdessä 14.6.2023

Jiri Lilja jatkoi suvivirren jälkeen toisenlaisia töitä.

Sallan lukiossa ja yläkoulussa kaksi vuotta opettajana toiminut Lilja on mukana työryhmässä, joka tekee uutta ympäristöopin kirjaa 5.­–6.-luokkalaisille.

Kesän ohjelmassa ovat myös omat häät, ja elokuussa Lilja menee töihin yhteislyseon yläkouluun Itä-Helsinkiin.

Nuori opettaja viihtyi Sallassa hyvin. Valmistumisensa jälkeen töitä hakiessaan hän päätti, että jos tie vie pois Helsingistä, vieköön se sitten kauas varsinkin, kun Lapissa asuminen oli ollut haaveena.

Reissun piti kestää vuosi, mutta se venyi kahdeksi ja Lilja olisi jäänyt pitempäänkin, mutta läheiset ja muu elämä ovat pääkaupungissa.

Kouluun liittyvissä asioissa puhutaan usein ongelmista, mutta Sallaan tultuaan Lilja huomasi, että asiat ovat paikkakunnalla hyvin.

– Opetukseen panostetaan, on hyvät tilat ja sopivan, noin 15 oppilaan kokoiset opetusryhmät. Sain opettaa sekä lukiossa että yläkoulussa, tehdä yliopistoyhteistyötä ja olla ryhmänohjaajana.

”Sallassa on huippuja nuoria”

Nuori opettaja muistelee sallalaisia oppilaita ilolla.

– Yleensä täällä on huippuja, hyväkäytöksisiä nuoria. He ovat kirjava joukko erilaisia persoonia, niin kuin me aikuisetkin. Sellaisetkin nuoret, joita koulu ei kiinnostanut, ovat kohtaamisissa koulun ulkopuolella asiallisia.

Kesäkuun alussa 29 vuotta täyttänyt Lilja on iloinen, valoisa persoona ja pidetty oppilaiden keskuudessa. Hän kiittää muiden opettajien tukea uransa alkutaipaleella.

– Nuorille opettajille on avainasemassa, että työyhteisössä on kokeneita, auttavaisia opettajia.

Toisin kuin monesti yleistetään, Liljan havaintojen mukaan luokkatilanne on pitkälti samanlainen joka puolella Suomea.

– Nuoret ovat nuoria kaikkialla. Sallan yläkoululaiset kysyivät minulta, miten sinä pärjäät siellä Itä-Helsingissä. Vastasin, että hyvin te olette minut varustaneet sinne. Vääntämistä on joka paikassa, Lilja hymyilee.

Eroa on harrastuksissa; pääkaupungissa ei suunnitella viikonlopuksi kelkkailua tai metsästämistä.

Monet nuoret vaativat itseltään paljon

Jiri Liljalla on nuorille kolme elämänohjetta.

– Ole oma itsesi. Nuorilla on mahtavia persoonia, antakaa niiden näkyä. Usko itseesi ja siihen, mitä teet. Kolmas ohje on, että asiat järjestyvät, vaikka joskus tuntuisi, että kaikki romahtaa.

Monet nuoret vaativat itseltään paljon, ja Liljan arvion mukaan siihen vaikuttaa aikuisten vaativuus sekä nuoria että itseään kohtaan.

– Liian harvoin me annamme nuorille sellaista kuvaa, että on ok olla haavoittuvainen ja tehdä virheitä. Aikuiset ymmärtävät, että niitä tapahtuu, mutta emme kerro sitä. Nuorille voi tulla olo, että tuokaan ei tee virheitä ja tuolla ei ole vaikeaa. Kukaan ei ole täydellinen, ja se on ihmisyyttä. Moni nuori on oman itsensä pahin vihollinen, ja oman pään kuvat luovat kaikkea kielteistä.

– On ok, ettei tiedä kaikkea ja ettei jaksa. Lukiossa näkyy, että nuoret uupuvat. Silloin pitää vain höllätä jostain.

Lukiossa opiskelu on nykyisin takavuosia määrätietoisempaa, ja jo ensimmäisen vuosikurssin valinnat voivat vaikuttaa jatko-opintoihin hakemiseen. Ovet eivät kuitenkaan sulkeudu, vaikka toiveala vaihtuisi, ja vain harvoille aloille vaaditaan laudatureja.

Ihmistuntemus on opettajalle tärkeää, sillä nuorten elämässä voi tapahtua koulun ulkopuolella suuria asioita esimerkiksi ihmissuhteissa, ja se vaikuttaa luokkatyöskentelyyn.

Lilja kertoilee tunneilla omista mokistaan ja on muistellut esimerkiksi sitä, kun hän ensimmäisenä opiskelupäivänä Helsingissä mieluummin käveli ja lopulta kiireessä juoksi 8,5 kilometriä yliopistolle kuin rohkeni nousta julkisiin kulkuvälineisiin. Kotipuolessa Lahdessa bussilla kulkeminen oli ollut yksinkertaisempaa.

Opettajien ja oppilaiden erilaisuus on koulussa rikkaus. Lilja toteaa olevansa yltiöpositiivinen ja ulospäin pursuava persoona, joka opettaessaan kävelee pitkin luokkaa.

– Tiedän, että osa oppilaista nauttii rauhallisemmasta luentotyylistä. On todella tärkeää, että koulussa on erilaisia opettajia.

Lilja käyttää opetuksessa tarinoita, huumoria ja vertauksia sekä yksinkertaistaa ja yhdistää opetettavien asioiden teoriaa oppilaiden elämästä tuttuihin asioihin.

Merieläinten lajikehitystä on aivan sama opetella Paavo Pesusieni -piirrossarjan hahmoilla kuin kuvilla oikeista merisiileistä ja sienieläimistä.

Opettaja tuo tietoa ilmastosta

Maantiedossa opetellaan yläkoulussa esimerkiksi pääkaupunkien nimiä ja tulivuorten syntyä. Lukiossa oppiaine muuttuu maantieteeksi ja enemmän syy-seuraussuhteiden hahmottamiseksi. Maantieteessä kerrotaan erilaisista ilmiöistä ja keskustellaan niistä.

Luonnon monimuotoisuus ja lajien sukupuutot ovat esimerkkejä isoista kokonaisuuksista, jotka kuuluvat biologiaan ja maantieteeseen, samoin kuin ilmastokasvatus.

– Opetuksessa on usein näkökulma, että jos ilmasto muuttuu, miten se vaikuttaa mihinkin asiaan. Tilastojen avulla kerrotaan ilmiöstä ja sen myönteisistä ja kielteisistä vaikutuksista sekä siitä, mitä tilanteelle voi tehdä. Asioista kerrotaan neutraalisti ja ilman kauhistelua. On älytöntä, että usein ilmastonmuutos ajatellaan joksikin ideologiaksi, vaikka se on tieteellinen ilmiö siinä missä esimerkiksi merivirtojen kulkeminen. Ei muistakaan luonnontieteellisistä ilmiöistä ajatella niin.

– Minun tavoitteeni on ilmasto- ja kaikessa työssä tuoda tietoa, jotta oppilas voi muodostaa oman mielipiteen. Asioita pohditaan ja käydään läpi, ja kaikki pitää pystyä perustelemaan, Lilja korostaa.

Myös Sallassa osa nuorista tuntee ahdistusta ja voimattomuutta ilmaston ja luonnon tilasta.

Opettajan työssä on tasapainottelemista, sillä osa tarvitsee tietoa ja osa tietää ja paljonkin ja tarvitsee pikemmin toivon luomista ja tietoa siitä, mitä kaikkea hyvää tilanteen parantamiseksi on jo tehty.

Sallan lukiossa on paljon ulkomaalaisia oppilaita. Millaista opettajan työ on, kun kaikki eivät vielä osaa hyvin suomea, ja lukion kirjojen kieli voi olla vaikeaa äidinkielisellekin?

– Se on haastavaa varsinkin lukuvuoden alussa. Toisaalta termistö on aluksi uutta suomalaisillekin. Alussa on enemmän matemaattisten aineiden opintojaksoja, joissa kielen osaamista vaaditaan vähemmän. Sallan lukio on suomalainen koulu ja kaikki opetetaan suomeksi, mutta kirjoitan muistiinpanoihin termejä myös englanniksi. Opiskelijat voivat halutessaan kysyä, ja opettajat kertovat asiat toisin sanoin, Lilja selvittää.

Lukuvuoden lopussa opiskelijoiden kielitaidossa näkyy harppaus, toisilla pienempi ja toisilla valtava, ja koulutyö on jo helpompaa.

Oppikirjan teko on pitkäjänteistä työtä

Opettamisen lisäksi Lilja on ollut kaksi vuotta kirjoittamassa ympäristöopin kirjaa Sanoma Oy:lle. Työ on vienyt iltoja ja viikonloppuja sekä vaatinut reissaamista, ja samalla se on ollut antoisaa.

Sallassa kirjantekoon on toisaalta ollut aikaa, kun kaverit ovat olleet kaukana ja palloilulajit tauolla. Lintuharrastus pysyi mukana Sallassakin, ja Lilja kävi keväällä usein Märkäjärvellä kiikarien kanssa. Toukokuussa oppilas huomasi koulun pihalla erikoisen linnun, jonka Lilja tunnisti arosuohaukaksi.

Kirjaprosessi vaatii laajan verkoston yhteistyötä kirjoittajien, taittajien, kartanpiirtäjien, kuvatoimittajien ja opettajien kanssa. Tekijät, joita on kahdeksan, kirjoittavat tekstejä, luetuttavat niitä eri asiantuntijoilla, korjaavat ja antavat ja saavat palautetta.

Oppikirja menee painoon talvella, kahden ja puolen vuoden työn jälkeen.

Oikean ja ajantasaisen tiedon välittämisen takia on tärkeää valita, mitä otetaan mukaan, kun esimerkiksi Etelä-Amerikka kaikkine eri puolineen käsitellään oppikirjan yhdessä luvussa.

Lisäksi materiaalin pitää olla sopivaa ja eriytettävissä kaikenlaisille oppijoille.

On myös tärkeää, että kirjoissa on kaikenlaisia ihmisiä, jotta mahdollisimman monille löytyy niistä samaistuttavaa.

Kuten useimpien kirjojen tekijöillä, palkka työstä tulee kirjan myynnin mukaan, ei tekovaiheessa.

– En tiennyt, mihin hyppäsin kirjaprojektissa, mutta siinä on oppinut paljon. On tärkeää, että käyttäjät voivat luottaa oppikirjojen antamaan tietoon.