Kolumnit
Kolumni: Kesätyö keskiyön auringossa Itä-Lapissa ‒ ja sama stadiksi
Henrik Charpentier lähti Helsingistä kesäksi töihin Lapin yöttömään yöhön.
Olin juuri saapunut Brysselistä journalistien opintomatkalta ja laskeutunut Helsinki-Vantaan lentokentälle, kun päätoimittaja Esa Keskinen soitti hiihtoretken tauoltaan minulle.
“Moi Henkka! Olit hakenut kesätöihin Koti-Lappiin, vieläkö rohkeus riittää ja työpaikka kiinnostaa?”
Olen lapsesta saakka unelmoinut Lapin kesästä viettäessäni monet ikimuistoiset hiihtolomat laskettelemassa Napapiirin pohjoispuolella, mutta kesät olivat kuluneet kaupungin kuhinassa.
Päätös oli siis helppo!
Asunnon etsiminen oli unohtunut opiskelukiireissä kevään aikana, joten päädyin etsimään yösijan vasta matkaa edeltävänä iltana.
Ilmoitin Esalle olevani valmis hommiin ja hyppäsin yöjunaan kohti pohjoista. Valtionrautateiden elitistisestä hintapolitiikasta johtuen journalistiopiskelijan budjetti ei riittänyt makuuhyttiin, joten matkaa taitettiin ahtaasti istumapaikalla torkahdellen.
Seinäjoen kohdalla olin kuitenkin jo hyvässä unessa samaan aikaan, kun keskiyön aurinko kiipesi Kemijärven taivaalle.
Asunnon etsiminen oli unohtunut opiskelukiireissä kevään aikana, joten päädyin etsimään yösijan vasta matkaa edeltävänä iltana – seikkailijasieluiselle toimittajalle sopiva majoitus löytyi matkailuvaunusta järven rannalta.
Ensimmäisenä yöttömänä yönä uni ei malttanut tulla ihaillessani upeita järvimaisemia ja vaarojen huippuja.
Parhaimmillaan kesäduuni voikin olla seikkailu, jossa yhdistyy työ ja maailmankuvaa avartava elämänkokemus.
Opiskelijakaverini päätyi myös valitsemaan kesätyön hänelle täysin vierailta vesiltä, kauniilta saarelta kaukana Suomenlahden ulkomerellä. Työpaikkojemme välissä on 735 kilometriä, mutta jaamme saman kokemuksen työskentelyn ja kotimaan matkailun yhdistämisestä.
Suosittelenkin kaikkia suomalaisia opiskelijasta eläkeläiseen rohkeasti tarttumaan tilaisuuteen, mikäli mahdollisuus työskennellä tai asua vieraalla paikkakunnalla aukeaa.
Suomi näyttäytyy hyvin erilaisena, kun sitä tarkastelee vierailevana matkustajana – paikalliselle asukkaalle tavallinen ja arkipäiväinen voi olla uutta ja jännittävää ulkopaikkakuntalaisen silmin.
Kotoani Helsingin Lauttasaaresta junamatka Kemijärvelle Koti-Lapin toimitukseen kestää 13 tuntia. Pitkän matkan aikana ohikiitävät maisemat muuttuvat ja matkustajat vaihtuvat eri kaupungeissa ja kylissä kunnes juna saapuu päätepysäkille Kemijärvelle.
Raidereissun aikana etelästä pohjoiseen pääsee nauttimaan Suomen luonnon monipuolisesta kauneudesta sekä tutustumaan ravintolavaunussa uusiin ihmisiin ja erilaisiin elämäntapoihin – jotka tuntuvat pitkistä välimatkoista ja asuinpaikoista huolimatta olevan usein yllättävän samankaltaisia.
Kokeile kuvan alta löytyvästä versiosta, luonnistuuko saman tekstin lukeminen stadiksi bamlattuna!
Gesisduuni keskiyön arskassa
Mä olin just saapunu Brysselist journalistien skolereissulta ja flygari oli ländänny Stadi-Vantaalle, ku päätoimittaja Esa Keskinen skulas mulle skimbausrundin breikiltä.
“Moro Henkka! Jäbä oli hakenu gesikseks duunii Koti-Lappiin, vieläks pokka pitää ja duuni natsaa?”
Olin skidist saakka fiilistelly Lapin gesist remutessani monta ikimuistosta hiihtistä snoukkaamas Napapiiristä pohjosee, mut gesikset oli kuhissu hukkaa Stadis.
Päätös oli iisi keissi!
Boksin tsögaamine oli kumittunu mielestä opiskeluhuuruis kevään aikana, joten tsöökasin knubiksen vast rundii edeltävän kveltsun.
Koodasin Esal et oon redi hommii ja loikkasin yöstogee kohti pohjolaa. Veeärrän dyyriist massimeiningist johtuen opiskelijan hinta ei riittäny bunkkaushydyy, joten reissuu tsingrattii ahtaasti tsittausmestalla pilkkien.
Seinäjoen kohal vedin kuitenki jo hyvää zetaa samaa aikaa, ku keskiyön arska kiipes Kemijärven taivaalle.
Boksin tsögaamine oli kumittunu mielestä opiskeluhuuruis kevään aikana, joten tsöökasin knubiksen vast rundii edeltävän kveltsun – tälle vintist vippaavalle toimittajalle passeli luukku löyty makkarivaunust biitsillä.
Ekan yöttömän yönä ei meinannu saada sigeist kii ku fiilistelin äleit järvitienoita ja vaaroje huippui.
Kingeimmillää kesäduuni voiki olla reissu, mis yhdistyy jobi ja huigee elämänkokemus.
Skolefrendi pääty myös gesisjobii iha vieraille vesille, nätille saarelle hamnaa jossai kaukan skönellä. Meidän hommien välis on 735 kilsaa, mut silti me jaetaa sama meininki duunin ja Härmän rundaamisen yhdistämises.
Suosittelenki iha jokast härmäläistä skidistä alkaen vanhaa gubbee stydisti tarttuu kii, mikäli tsäänssi duunaa tai budjaa vieraas mestas aukee!
Härmä näkyy iha erilaisen, kun sitä tsiigaa vieraan öögil – regulaari ja perusmeno voiki olla uutta ja jänskii.
Mun himast Larusta stogereissu Kemijärvelle Koti-Lapin toimituksee kestää 13 stundaa. Longan rundin aikana ohikiitävät maisemat muuttuu ja reissaajat vaihtuu eri stadeis ja kylis kunnes tsuge saapuu vikalle steissille Kemijärvelle.
Raiderundin aikan etelästä pohjoseen pääsee fiilistelee Härmän huikeen nättei mestoi ja bamlaa raflavaunus uusien frendien kaa ja tutustuu erilaisiin laiffeihin – jotka tuntuu pitkist välimatkoista ja budjausmestoist huolimatta olevan aika yllättävän samanlaisii!
Tekstiä muokattu 14.6.2023 kello 9:49: Lisätty kuvatekstit
