Mielipiteet
Kuiskaaja: Mitä Kelloselän ja Koutelonjoen välisellä ladulla tapahtui Juho Matinpoika Kannistolle?
Ristikuusi Koutelojoen varressa kertoo traagisesta tapahtumasta.
Joulukuun alkupuolen raikasta pakkasilmaa tulvahti pirttiin, kun sisälle astui noin viisikymppinen mies.
Hän istahti penkille, kaivoi laukustaan leipää sekä läskinpalan ja maksoi talonväelle palanpainikkeeksi ostamansa viilin. Ruokailtuaan hän pyyhkäisi suupielensä sarkatakin hihaan ja asteli ulos.
Ulkona hän heitti nahkalaukun selkään, potkaisi kenkänsä suksiensa mäystimiin, pukkasi sauvoilla vauhtia ladulle, joka vei Kuolajärven (nykyisen Sallan) Kelloselän kylältä noin 30 kilometrin päähän Kemi Oy:n Karasinvaaran savotalle.
Elettiin joulukuun 4. päivää vuonna 1927. Parin päivän kuluttua juhlittaisiin Suomen 10-vuotista itsenäisyyttä. Niihin juhliin mies ei osallistunut, mutta Kelloselkään hän vielä palasi.
Mies oli nimeltään Juho Matinpoika Kannisto, syntynyt torppariperheeseen vuonna 1876 Pohjois-Pohjanmaalla Paavolan pitäjässä. Torpasta maailmalle lähtenyt nuorukainen kulkeutui 1910-luvun alkupuolella Kuusamon pitäjään Suolijärvelle, joka 1920-luvun puolivälin jälkeen kuului uuteen Posion pitäjään.
Työkseen Juho oli opetellut kuparisten kahvipannujen ja kattiloiden tinaamisen. Kylillä kierteli kaikenlaisia tinureita, mutta Juho ilmeisesti hoiti työnsä hyvin, kun käräjäuutisten joukosta hänen nimeään ei löydy. Kupariset keittoastiat piti käsitellä puhtaalla tinalla. Jos tinan sekaan oli sotkettu juoksevuuden helpottamiseksi lyijyä, uhkasi kahvin ja ruuan nauttijaa vaarallinen, niin sanottu espanjanvirheämyrkytys.
Juhon elämänvaiheistaan jäi merkintöjä vain henki- ja kirkonkirjoihin, sekin että hänet vihittiin avioliittoon leskeksi jäänen naisen kanssa. Myöhemmin, kun pahin tapahtui, löytyi Juholle palstatilaa monista sanomalehdistä.
Jälkien jättäjä löytyi
Itsenäisyyspäivän jälkeen Karasinvaaran suunnalta hiihteli oravanmetsästäjä suuntana Kelloselän kylä. Koutelonjoen latvoilla hän löysi lumesta jälkiä, joita epäili karhunjäljiksi. Hän hiihti läheiselle kämpälle kertomaan havainnoistaan poromiehille. Heitä ei kiinnostanut karhujahti, sillä poroelon paimennus oli tärkeämpää työtä.
Kelloselkään päästyään hän kertoi näkemästään, ja sai houkuteltua yhden kyläläisen mukaansa tutkimaan jälkiä. Miehet hiihtivät noin 20 kilometriä kylältä, löysivät jäljet ja aloittivat karhunkierron eli pienenevän ympyrän hiihtämisen. Lopulta löytyi jälkien jättäjä.
Ruokailun jälkeen hän pyyhkäisi suupielensä sarkatakin hihaan ja asteli ulos.
Kuusen runkoon nojasi osittain lumeen hautautunut mies. Suksia, sauvoja eikä nahkalaukkua näkynyt missään. Juho Matinpoika Kannisto oli menehtynyt Koutelonjoen länsipuolen aavalle noin 10 kilometrin päähän määränpäästään.
Vainajasta ilmoitettiin poliisille, ja pororaidossa pulkan kyydissä vainaja tuotiin Kelloselkään. Pöytäkirjat kirjoitettiin ja myöhemmin vainaja sai viimeisen leposijansa Kuolajärven kirkonkylän hautausmaalta.
Useissa sanomalehdissä uutisoitiin Kuotelonjoen traagisista tapahtumista. Mitä Kelloselän ja Koutelonjoen välisellä ladulla tapahtui? Eksyikö mies tuiskussa, vai mitä sattui? Lehdissäkin arvailtiin kaikenlaista, mutta arvoitukseksi tapahtumat ovat jääneet.
Juhon kuolinpäiväksi merkittiin 12. joulukuuta 1927. Seuraavana vuonna Käsmä-Kallungin paliskunnan poromiehet kiinnittivät kuusen, jonka juurelle Juho menehtyi, laudan, johon oli kaiverrettu teksti: ”Tähän kuoli Juho Kannisto. 12.K.1927 Kuusamosta” ja ristipuuhun toiselle puolelle: ”Löyvetty 22/12.1927”.
Sallalainen metsäteknikko ja kirjailija Kauko Kellokumpu kirjoitti Koillis-Lappi-lehteen Kanniston tarinasta pienen jutun, josta tähän kirjoitukseen on lainattu joitakin osia.
Juho Kanniston ristikuusi sijaitsee valtion maalla. Vuonna 1972 tehtiin aloite Metsähallitukselle ristikuusen suojelemiseksi, ja paria vuotta myöhemmin esitys hyväksyttiin. Näin Kanniston ristikuusesta tuli muistomerkki.
Kuiskaaja on Erkki Hautalan pakinapalsta, jolla käsitellään Lapin historian kiinnostavia yksityiskohtia.
