Paikallisuutiset

Luonto, kaverit ja perhe ovat itälappilaisille nuorille tärkeitä – ”Olen poromies, niin porohommatkin tuovat iloa”

Koti-Lappi teki gallupkierroksen lehden levikkialueen yläkouluilla ja selvitti, mitä nuoret ajattelevat tulevaisuudesta ja mitkä asiat tuovat elämään iloa. Kysyimme myös harrastuksista ja siitä, onko elämässä huolestuttavia asioita.

Kyselyyn osallistuneiden nuorten vastauksissa korostui luonnon ja perheen merkitys.

Yrjänä Taivalantti ja Maya-Ingrid Honkavaara, Pelkosenniemi

Pelkosenniemeläiset yläkoululaiset, 15-vuotias Yrjänä Taivalantti ja 16-vuotias Maya-Ingrid Honkavaara pitävät kotikuntaansa heille hiukan liian pienenä, mutta he kehuvat sen rauhallisuutta ja erityisesti lumen määrää.

Iloa tuottavat lumen lisäksi talviset harrastukset, kuten kelkkailu ja laskettelu. Taivalantti listaa lisäksi mopoilun ja lautailun, ja tyttöystäväkin löytyy.

– Täällä on rauhallista ja voi olla pois hälinästä. Tykkään jutella kavereille aika paljon videopuheluita ja käyn laskettelemassa välillä. En ole vielä niin hyvä laskija, olen vasta muuttanut tänne Tanskasta, kertoo Honkavaara.

Maailman epävarma tilanne ja konfliktit eivät juuri nuoria huolestuta. Uutisia he seuraavat satunnaisesti lähinnä Tik Tok -sovelluksesta.

– Päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Tässä koulussa voi puhua aika vapaasti mistä vain. Ei rajoiteta, mitä ei saataisi puhua, Taivalantti sanoo.

– Ei minua pelota se (maailmantilanne). Ehkä tulee jokin järkytys, jos näkee Tik Tokissa jotain uutisia, mutta sitten on vähän silleen, että maailma onkin sellainen, että siellä tapahtuu kaikenlaista, arvelee Honkavaara.

Molemmat aikovat muuttaa peruskoulun jälkeen pois Lapista. Honkavaara suunnittelee hakevansa kielilukioon ja Taivalantti opiskelemaan auto- tai logistiikka-alaa.

– Lähden takaisin sinne mistä tulinkin eli Mikkeliin, ja sieltä tulen jossain vaiheessa takaisin Lappiin talven takia. Asuinpaikaksi on hyvä sellainen kunta, joka ei ole liian pieni mutta ei liian isokaan, pohtii Taivalantti.

Serafiina Pulska, Savukoski

Savukoskella yläkoulun kahdeksatta luokkaa käyvä Serafiina Pulska pitää kotiseutunsa luonnosta. Hän asuu Kuoskun kylällä.

– Luonto tuo elämään iloa, ja perheenjäsenet, ystävät, urheilu ja liikunta. Enimmäkseen lenkkeilen, ja joskus käyn luistelemassa ja hiihtämässä. Liikun paljon luonnossa ja tuossa lähimetsässä. Kuljen kävelemällä ja joskus kesällä mönkijällä ja talvella kelkalla.

– Minulla on kiva viiden hengen perhe, johon kuuluu minun lisäkseni isä, äiti, isoveli ja isosisko.

– Ilmastonmuutos on sellainen asia, että se huolestuttaa. Ilmasto lämpenee, ja talviharrastusmahdollisuudet ovat hankalampia, jos ei tule lunta ja ei ole kunnolla pakkasta.

Serafiina Pulska aikoo mennä lukioon peruskoulun jälkeen.

– Toivon, että saisin olla mahdollisimman lähellä kotipaikkakuntaa. Ammattitoiveita ei vielä kovin ole, mutta ehkä sairaanhoitoala kiinnostaa.

Savukosken koulu on hänestä mukava ja sopivan pieni, ja siellä saa yksilöllistä opetusta.

Peetu Pulska, Savukoski

Savukosken yläkoulun yhdeksättä luokkaa käyvä Peetu Pulska viettää luonnonläheistä elämää. Hän harrastaa liikuntaa ja tekee töitä perheen porotilalla Kuoskussa.

– Käyn salilla, ja talvella kelkkailen kavereiden kanssa ja laskettelen. Käyn laskettelemassa yleensä Pyhällä, tosi harvoin Sallassa. Kesällä harrastuksena on kalastus ja syksyllä metsästys. Lintumettällä olen käynyt suurimmaksi osaksi, Pulska sanoo.

Hänen tavoitteensa on päästä lukion jälkeen kauppakorkeakouluun.

– Sen näkee, mitä elämän aikana tapahtuu. Meinasin, jos ottaisin kaksoistutkinnon, kävisin lukion Savukoskella ja merkonomipuolen Kemijärvellä tai Rovaniemellä.

Mitkä asiat tuovat elämään iloa?

– Perhe, ystävät ja luonto, siinä ovat tärkeimmät. Kaverit ovat mukavia ja harrastukset, saa olla luonnon lähellä. Olen poromies, niin porohommatkin tuovat iloa. Eipä minulla oikeastaan ole huolestuttavia asioita. No tuohan se on aika ikävä tuo Soklin kaivos, se ei ole omalle kohdalle mukava juttu.

Pulska toivoo, että työpaikka löytyisi opiskelujen jälkeen Lapista ja mieluiten mahdollisimman läheltä Savukoskea. Reissuhommia hän ei halua vaan mieluiten työn, jota voisi tehdä etänä kotoa käsin.

– Kyllä mielelläni jäisin. Savukoski on ihan hyvä paikka.

Juska Gehör, Kemijärvi

Kemijärven Hillatien koulun 8-luokkalainen Juska Gehör on harrastanut kymmenen vuotta jääkiekkoa ja pelaa Rovaniemen Kiekossa eli RoKissa. Se sekä tuottaa iloa arkeen mutta on myös tulevaisuuden kannalta suuri tähtäin.

– Tietenkinhän se on tavoitteena, että pyrkii pelaamaan ammattilaisena jossakin vaiheessa, Gehör kertoo.

Jääkiekko on läsnä myös koulussa, sillä lajin voi valita koulun valinnaisaineeksi. Vaikka jääkiekko onkin tärkeä osa hänen elämäänsä, käyvät reissaaminen Rovaniemellä kolme kertaa viikossa ja pelimatkat välillä myös raskaiksi.

– Päivät koulussa ovat aika pitkiä. On ehkä vähän liian isot ryhmäkoot, voisi olla ehkä yksi luokka enemmän ainakin kasiluokille, hän pohtii.

Gehörin pääsääntöinen uutiskanava on nuorten suosima Tik Tok, mutta huonot uutiset maailmalta eivät oikeastaan huolestuta. Välillä uutisia käsitellään koulussa.

Vapaa-ajalla Gehör viettää aikaa kavereiden kanssa kelkkaillen ja kääpiösnautseri rotuisen koiransa kanssa. Peruskoulun jälkeiset suuntaviivat eivät ole vielä selvillä.

– En ole hirveämmin miettinyt, kun ei vielä tiedä missä tulee pelaamaan jääkiekkoa. Sen mukaan missä joukkueessa pelaa ja mikä kaupunki, siellä sitten mennä kouluun.

Vera Panicheva, Kemijärvi

15-vuotias Vera Panicheva kertoo iloitsevansa erityisesti ruuanlaitosta.

– Kokkailen kaikenlaista mitä tulee mieleen ja itsekin yritän inspiroida jotakin, hän kertoo.

Aiheeseen liittyviä podcasteja tai vastaavia hän ei paljon kuitenkaan seuraile, vaikka sanoo, että nuoret viettävät nykyään paljon aikaa puhelimella. Panichevan mukaan uutisia he selailevat kuitenkin harvemmin.

– Ei me oikeastaan edes haluta katsoa uutisia, mitä käy maailmalla.

Panicheva pitää erityisesti Hillatien koulun valinnaisaineen kirjalukupiireistä. Hänen suosikkikirjoihinsa kuuluvat dekkarit, kuten Agatha Christien luoman etsivä Hercule Poirotin seikkailut.

– Koulussa on hyvä, että opettajat ottavat meistä vastuuta ja meillä on aika hyvä luokanvalvoja, hän kehuu.

8 B:n luokanvalvojana toimii Teija Varrio-Majava.

Panicheva uskoo, että tulevaisuudessa askeleet suuntautuvat kauemmas Lapista. Häntä kiinnostaisi sosiaaliala esimerkiksi Jyväskylän tyylisessä kaupungissa.

– Mä ajattelin lähteä johonkin etelään, kun siellä on parempi koulutus. En ole vielä tarkalleen miettinyt, katsotaan nyt, minkälaiset arvosanat tulee.

Hänen mukaansa Kemijärvi tarjoaa koululaisille kiitettävästi erilaisia harrastusmahdollisuuksia, kuten uimisen, hiihtämisen ja kuntosalin.

Venla Saariniemi, Salla

Saijan kylällä Sallassa asuvan Venla Saariniemen elämään tuovat iloa kaverit ja perhe. Hänellä on kolme siskoa.

– Vietän aika paljon aikaa kavereiden kanssa, aina silloin kun se järjestyy. Kotikylällä ei ole omanikäisiä, vaan kaverit ovat kirkonkylällä. Sinne on kotoa reilut 40 kilometriä, ja käyn siellä silloin, kun saan kyydin.

– Ennen harrastin koripalloa, mutta en enää, kun tuli korona eikä sen jälkeen ollut pelaajia. Minulla ei ole mitään seuraharrastusta, mutta joskus luen ja aina jotakin touhuan. Aina riittää tekemistä.

Yhdeksäsluokkalaisella on edessään yhteishaku, ja Saariniemi on ajatellut lähteä opiskelemaan sote-alalle Rovaniemelle.

– Haluaisin ensihoitajaksi. Olen myös miettinyt kaksoistutkintoa, että kävisin lukion tässä Sallassa ja sote-opinnot Rovaniemellä. Sallan koulu on mukava, täällä oppii hyvin. Täällä on rauhallinen ja mukava ilmapiiri. Voin ajatella, että palaisin Sallaan myös opintojen jälkeen.

– Ei tule mieleen asioita, jotka huolestuttaisivat.

Aino Leinonen, Salla

Yläkoulun yhdeksättä luokkaa Sallassa käyvä Aino Leinonen viettää vapaa-aikaansa mielellään kavereiden kanssa. Hän asuu kirkonkylällä, joten useimmat kaverit asuvat lähellä ja heidän kanssaan on helppo viettää aikaa. Leinosella on neljä isoveljeä.

– Ystävät, läheiset ja yhdessäolo tuottavat iloa.

Leinosella ei juuri ole mieltä vaivaavia tai huolestuttavia asioita.

– Yhteishaku vähän, mutta ei muuta.

Häntä kiinnostaa sosiaali- ja terveysalan opiskelu Rovaniemellä. Hän haluaisi joko ensihoitajaksi tai johonkin työhön, joka liittyy nuoriin.

– Minulla ei ole varsinaisia harrastuksia, mutta olen kavereiden kanssa ja viikonloppuisin kelkkailen ja teen, mitä tekemistä nyt löytyy.

Leinonen viihtyy hyvin Sallassa ja sen yläkoululla.

– Koulu on täällä mukavan pieni, ja jokainen saa opetusta, kun tarvitsee. Täällä on rauhallista ja kiva opiskella. Voi olla, että tulen Sallaan takaisin opintojen jälkeen.