Paikallisuutiset

Tautia on tavattu Sallassa – ennen harvinaisen perunaruton leviämiselle on nyt otolliset olosuhteet: "Jokakesäinen riesahan rutto on"

Perunarutosta on tehty havaintoja Sallassa. Mukulakehitys on jo loppupuolella, joten suurelta satovahingolta todennäköisesti vältytään. Rutto levisi Lappiin lämpimien kesien myötä vuosituhannen vaihteessa.

Sallasta on löytynyt perunaruttoa ainakin yhdeltä pieneltä palstaviljelmältä. Parhaillaan on hyvä aika tarkkailla kasvustoja, koska viime ajat ovat olleet sienitaudin kehittymiselle otolliset lämpimän ja kostean sään takia.

Luonnonvarakeskuksen emeritustutkija Antti Hannukkala Rovaniemeltä ei ole kuullut kovin monesta perunaruttotapauksesta tältä kesältä. Myöskään Kemijärven kaupungin maaseutusihteeri Markku Heikkilälle ei vielä ole tullut ilmoituksia taudista.

– Jokakesäinen riesahan rutto on, varsinkin sille herkillä lajikkeilla, kuten Lapin puikulalla, Heikkilä toteaa.

– Onneksi perunoiden mukulakehitys on jo loppupuolella, joten sadon puolesta tauti ei aiheuta enää suurta vahinkoa. On kuitenkin tärkeää poistaa sairas kasvusto perunamaalta, sillä jos itiöitä jää maahan, rutto voi iskeä seuraavana kesänä aikaisin, Hannukkala korostaa.

Perunarutto leviää itiöistä tuulen mukana pitkiäkin matkoja tai perunansiementen mukana. Se voi tarttua myös maahan jääneistä itiöistä tai jääntiperunoista.

Tauti tuhoaa kasvuston ja pysäyttää samalla perunoiden kasvun. Jos se ehtii levitä mukuloihin, ne muuttuvat viimeistään talven aikana pinnastaan epätasaisiksi ja sisältä ruosteenruskeiksi.

Teräksenharmaa kuolio

Perunaruton tunnistaa teräksenharmaasta, selvärajaisesta kuoliosta lehdessä. Lehden alapinnalla on terveen osan rajalla harmaata nukkaa. Ruton edetessä lehdet ja varret alkavat roikkua mustina, aivan kuin pakkanen olisi käynyt pottumaassa.

Lämpimällä, kostealla kelillä tauti voi mustuttaa lehdet ja varret jopa päivässä. Kylmällä, tuulisella, kuivalla ilmalla se ei tartu herkästi ja sen eteneminen on hitaampaa.

Tuulen mukana tullut rutto ilmaantuu ensin lehtiin, siemenistä tai maasta tullut näkyy heti myös varsissa ja lehtihangoissa.

Lehtien ruskistumista voivat aiheuttaa vaarattomatkin taudit. Jos lehdissä on reikiä ja ruskeita läikkiä, jotka eivät lähde leviämään, aiheuttaja voi olla esimerkiksi lehtipolte, joka liittyy myös syksyn koittaessa tapahtuvaan lehtien ränsistymiseen.

– Jos huomaa perunamaassaan ruton, varret täytyy niittää ja siirtää pois mahdollisimman pikaisesti, Hannukkala korostaa.

Jos näin ei toimita, tuulet levittävät itiöitä naapureillekin ja sateet huuhtovat niitä omaan maahan.

Tuulen mukana tullut tauti ei jää maahan tulevien kesien riesaksi, jos varret saadaan ajoissa pois.

Vaikka ruttoa olisi aluksi vain pienellä alalla, se leviää päivien kuluessa koko kasvustoon.

– Ammattiviljelijöiden käyttämiä torjunta-aineita ei enää nykyisin ole saatavilla kuluttajapakkauksissa, Hannukkala kertoo. Varsien leikkaamisen jälkeen peruna saa olla maassa pari viikkoa ennen nostoa, jolloin kuori vahvistuu.

Paikka kannataa vaihtaa ruton iskiessä

Mukuloihin tarttunut perunarutto ei mädätä perunoita kellarissa, mutta se altistaa ne muille taudeille.

– Jos talvella joutuu kantamaan sankolla mädäntyneitä perunoita kellarista, kyse on märkämädästä. Jos kellarissa haisee, on kyse bakteeritaudista. Sienitaudit eivät haise, Hannukkala selvittää.

Jos kasvustossa on ollut ruttoa, perunamaan paikka ja siemenet kannattaa vaihtaa seuraavana kesänä.

Perunarutto levisi Lappiin lämpimien kesien myötä vuosituhannen vaihteessa. Sitä ennen se oli pohjoisessa hyvin harvinainen.