Paikallisuutiset

Tutkimus: Sopiva ojasyvyys vähentää ravinnekuormitusta – monesti metsissä pärjättäisiin matalemmilla ojilla

Luonnonvarakeskus (Luke) ja Itä-Suomen yliopisto ovat laatineet yhteistyönä menetelmän, jonka avulla mäntyvaltaisissa suometsissä voidaan määrittää riittävä ojasyvyys eri tilanteissa niin, että samalla myös puusto kasvaa hyvin. Välttämällä liian syvien ojien kaivamista ja kohdentamalla ojien perkaus vain tarpeellisiin kohteisiin voidaan vähentää kunnostusojituksesta vesistöihin syntyvää kiintoaine- ja ravinnekuormitusta.

Kunnostusojituksella tarkoitetaan aiemmin ojitetun suon vesitalouden hoitoon liittyviä toimia, kuten aiemmin kaivettujen ojien avaamista. Uusia ojia eli uudisojituksia tehtiin erityisesti 1960–1970-luvuilla. Nykyisin uudisojituksia ei enää juurikaan tehdä niiden ympäristövaikutusten vuoksi.

Suometsien puuston hyvä kasvu toteutuu tutkimuksen perusteella, kun pohjaveden pinta on heinä-elokuussa keskimäärin 35 senttimetriä maanpinnan alapuolella. Tutkimus toteutettiin Suosimulaattorilla, jonka avulla voidaan laskea simuloitavan metsikön vuorokautista pohjaveden syvyyttä, kun annetaan lähtötietoina kohdepaikan säätiedot, ojasyvyys, sarkaleveys, turpeen ominaisuudet ja puuston määrä. Tutkimuksessa simuloitiin 40 vuoden säätiedoilla keskimääräinen pohjaveden pinta kymmenelle mäntyvaltaiselle ojitusalueelle eri puolilla maata erilaisilla lähtöpuustoilla käyttäen eri ojasyvyyksiä, sarkaleveyksiä ja turpeen ominaisuuksia.

Tutkimuksen mukaan 0,35 m pohjaveden tason saavuttamiseksi tarvittava ojasyvyys vaihteli varsin paljon edellä mainittujen tekijöiden mukaan. Puuston määrän lisääntyminen, eteläinen sijainti ja saraturve vaikuttavat vähentävästi tarvittavaan ojasyvyyteen, kun taas pohjoisuus, rahkaturve ja turpeen suuri maatuneisuus edellyttivät syvempiä ojia.

Tulosten mukaan useissa tilanteissa voitaisiin tulla toimeen selvästi nykyohjeistusta matalammilla ojilla ilman, että puuston kasvulle riittävästä 0,35 m pohjaveden syvyydestä on tarpeen tinkiä. Erityisesti ohutturpeisilla soilla on usein tarpeetonta kaivaa selvästi turvekerrosta syvempiä ojia. Syviä ojia (yli 0,9 m) tarvittiin lähinnä uudistusaloilla, missä puuston vaikutus kasvupaikan kuivatukseen on olematon.

Tutkimuksessa laadittiin metsäalan ammattilaisten käyttöön laskuri, jonka avulla tarvittavan ojasyvyyden voi laskea kymmenen eri paikkakunnan tai alueen osalta eri puolilla maata antamalla tarvittavat lähtötiedot.