Paikallisuutiset

Työllistäminen ja työllisyyden hoito on yhteinen asia

KESKUSTELE Olen ollut Seutukaupunkiverkoston edustajana Kuntaliiton työllisyydenhoidon sparrausryhmässä, jossa on haettu uutta mallia työllisyyden ja työllistymisen toteutukselle nykyisen mallin sijaan. Työryhmän vahva näkemys on tuottaa palvelut lähellä asiakasta paikallisesti. Siellä on paras tuntemus asiakkaista ja mahdollisuuksista tuottaa asiakkaalle juuri oikeita palveluja.

Tässä työssä on vahvasti tullut esille, että työllisyyden ja työllistymisen kehittäminen on usean toimijan yhteistyötä. On koettu tärkeäksi, että eri toimijoiden pitäisi pystyä avoimemmin käymään keskustelua asiakkaalle sopivien ratkaisujen hakemisesta. Ajatus siitä, että asiakas olisi keskiössä, on tullut monesti esille, mutta onko asiakas kuitenkaan keskiössä?

Voisi vaikeaa kuvitella, että kun kaikki, jotka ovat työllisyyden/työllistymisen kanssa tekemisissä, ovat tehneet vaitiolositoumukset, eivät voisi puhua asiakkaan asioista luottamuksellisesti eri sidosryhmien kesken. Nyt näin ei välttämättä ole, vaan asiakkuus sidotaan omiin palveluihin ja hänet jopa omitaan, näin laaja-alainen keskustelu ja paremmat ratkaisut jää tekemättä.

Toinen merkittävä asia on työvoiman liikkuvuuden tukeminen. Nyt verottaja hyväksyy vain naimisissa ja rekisteröidyssä parisuhteessa asuvien sekä avoparien, joilla on yhteinen alaikäinen lapsi, viikonloppumatka kuluja. Yhteiskunnassa yhä suurempi osa ihmisistä asuu avopareina, ja uusperheet kärsivät tästä verottajan rajoittuneesta ja vanhanaikaisesta tulkinnasta.

Nyt uusperheellinen, jolla on avopuolison alaikäisiä lapsia, tai omat lapset ovat täysi-ikäisiä, ei saa vähentää matkakuluja lainkaan verovähennyksiin. Avoperheessäkin kustannukset yleensä jaetaan tasan. Kun lapset tehdään yleensä nuorina, niin syyllistyykö verottaja yhdenvertaisuus lain rikkomiseen ja ikärasismiin, koska lapsen täytettyä 18 vuotta, matkakuluja ei enää saa vähentää. Vaikeuttaako tämä omalta osaltaan yli 50- vuotiaiden työllistymistä?

Miksi avioliitto tai parisuhteen rekisteröinti tuo verokohteluun merkittävän eriarvoisuuden avopareihin nähden? Silloin ei enää kysytä lapsista mitään. Arkielämässä, kun lapsi täyttää 18 vuotta, suurin osa asuu edelleen kotona tai opiskelupaikkakunnalla, mutta vanhempiensa kukkarolla, oli aviosääty mikä tahansa.

Ehdotus asian ratkaisemiseksi on seuraava. Verottaja alkaa noudattamaan Kotikuntalakia, jossa lain mukaan ihmisellä voi olla vain yksi tosiasiallinen kotipaikka. Tämä siis se paikka, jossa ihmisen elämä pääsääntöisesti rakentuu. Toinen paikka on työskentelypaikkakunta. Nyt monilla matkakulut kodin ja työskeskentelypaikkakunnan sekä toisen asunnon kulut toisaalla estävät työvoiman liikkuvuuden korkeiden kustannusten vuoksi. Verovähennyksiin voisi hyväksyä 2 matkaa kuukaudessa.

Otan esimerkin. Yöjuna Kemijärveltä maksaa noin 400 euroa/edestakainen matka etelään, toinen asunto 600 euroa/kk. Jos viikonloppumatkoja tekee kaksi kuukaudessa, niin nettopalkasta pitäisi löytyä 1.600 euroa/kk näiden kulujen maksamiseen. Jos työntekijä saa käteensä nettona 2.500 euroa, niin ei kannata lähetä työnperässä mihinkään, vaan työttömyyskorvaus on houkuttavampi ja jopa taloudellisempi vaihtoehto.

Kemijärvellä ja koko Lapilla on suuri tarve useille eri ammattikuntien edustajille mm. sairaanhoitajille ja varhaiskasvatuksen opettajille. Voisiko tällä muutoksella saada työperäistä muuttoliikettä?

Atte Rantanen

Kemijärven kaupunginjohtaja