Paikallisuutiset
Itä-Lapin taivaalla käytiin jatkosodassa lentokonejahti, jonka jäljet ovat edelleen näkyvissä suolla Kemijärven ja Sallan rajalla
Kalliojärven lähellä suolla Sallassa on Neuvostoliiton pommikoneen viimeinen leposija. Artikkelin lopussa on listattu myös muita Itä-Lapin toisen maailmansodan lentokonehylkyjä.
Pommikone lensi Kemijärveä kohti. Se oli lähtenyt lentoon joltain Kuolan niemimaan suunnan kentältä ja ylittänyt itärajan.
Kello 12.45 Savukosken Kuoskun ilmavalvonta-asema kuuli heinäkuisella taivaalla surinaa idästä, ja minuuttia myöhemmin Nousun iv-asemalta kerrottiin äänen suuntaavan länttä kohti. Sen jälkeen kaikki tapahtui nopeasti.
Koneen ja sen miehistön tähtäimessä oli Hanhikosken lentokenttä Kemijärvellä. Petljakov-mallin syöksypommittajakoneen aseistuksena oli useita konekiväärejä ja se pystyi kantamaan jopa 1 000 kiloa pommeja. Sen huippunopeus oli jopa 525 kilometriä tunnissa.
Saksalaisten hallinnoiman lentokentän valvonta havaitsi koneen koillisessa tasan kello 13.
Kone saavutti lentokentän ja teki kaksi pommitussyöksyä, jonka jälkeen kaarsi pakomatkalle.
Kemijärven lentokenttä nykyään Googlen satelliittikuvassa:
Lentokentältä lähetettiin kaksi saksalaista Messerschmittiä hyökkääjän perään.
Bf 109 -mallin koneet saavuttivat pinnassa lentäen Neuvostoliiton koneen Kemijärven eteläpuolella Jumiskon kohdilla.
Jahtaajat tekivät manööverin, jossa toinen koneista nousi pommittajan yläpuolelle ja toinen jäi alapuolelle. Messerschmittit alkoivat tulittaa Neuvostoliiton konetta vuoron perään, jotta välttäisivät osumasta toisiinsa.
”Mersujen” konekiväärien tulisarjat tehosivat. Miehistön oli hypättävä koneesta, joka lähti syöksymään maata kohti.
Kello 13.09 Sallan Karhujärven ilmavalvonta-asema ilmoitti, että kone putoaa savuavana maahan.
Hetkeä myöhemmin tuhansien kilojen painoinen kone tömähti kovalla voimalla suolle Kalliojärven lähelle.
Koneen maatunut luuranko
Suosaareke on jäänyt hakkuun keskelle koskemattomaksi. Aurinkoisena alkusyksyn päivänä romuja alkaa erottaa jo hyvän matkan päästä.
Petjalkov, tai se, mitä siitä on jäljellä, makaa suon laidalla edelleen selkeästi erottuvassa montussa. Metsäkone on kulkenut vierestä, mutta jättänyt koneen leposijan koskematta. Eipä sen ympärillä risukkoa kummempaa kasvakaan. Suo jää Kalliojärven ja Niittyselän väliselle alueelle. Lähettyville vie metsäautotie.
Kone murskaantui pahoin putoamisessa. Kerrotaan kuitenkin, että pian putoamisen jälkeen lähialueen pojat olisivat ampuneet pommittajan konekiväärillä suolla.
Kone putosi muistitiedon perusteella elokuussa joko vuonna 1942 tai 1943, mutta sotapäiväkirjojen perusteella kuvatun kaltainen ilmataistelu ja putoaminen olisivat tapahtuneet heinäkuun 28. päivä vuonna 1943.
Kone murskaantui pahoin putoamisessa.
Joka tapauksessa kone putosi tähän suohon noin 80 vuotta sitten. Paikalta on sittemmin viety paljon koneen osia, vaikka palasia on kohdalla edelleen melko huomattava määrä. Sodan jälkeisinä vuosina kaikelle oli tarvetta, joten ei mikään ihme että metallia noudettiin korvesta vaikka varuiksi pihojen nurkkiin. Tarinan mukaan propellikin olisi tallessa jossain lähialueen talossa.
Koneen M-105-moottorin kärsinyt ”tumppi” on nostettu joskus 1970-luvun puolivälin jälkeen montusta ja viety pois. Koneen kaasuttaja oli valmistettu vuonna 1942.
Suon laidassa on vääntyneitä ja repeytyneitä rungon osia, tiivisteitä ja muuta romua. Koneen muoto on edelleen hahmotettavissa putoamiskohdasta, hieman maatuneen luurangon tapaan. Putoamiskohtaan on muodostunut pieni lammikko.
Koneesta pääsi hyppäämään eri tietojen mukaan yksi tai kaksi miehistön jäsentä. Hypänneet jäivät vihollislinjojen taakse ja lähtivät etenemään itää kohti. Tarkkaa tietoa heidän putoamiskohdastaan ja reitistä ei ole.
Suomalaispartio tavoitti heidät lopulta Aholanvaarassa ja ampui hengiltä.
Petljakov Pe-2
Toisen maailmansodan yksitasoinen ja kaksimoottorinen neuvostoliittolainen syöksypommituslentokone.
Miehistö 2–4
Pituus 12,60 m
Kärkiväli 17,19 m
Lentopaino 7 200 kg
Suurin lentoonlähtöpaino 8 500 kg
Kaksi Klimov WK-105R V-12-moottoria, teho 1 225 hv/moottori
Huippunopeus 525 km/h
Lakikorkeus 9 000 m
Lentomatka 1 920 km
Aseistuksena: 12,7 mm:n Beresina-konekivääri, 4 kappaletta 7,62 mm:n ŠKAS-konekivääriä, 1 000 kiloa pommeja.
Petljakov aloitti Pe-2-hävittäjälentokoneen suunnittelun vankileirillä, jolla hän työskenteli vuoden 1937 pidätysten jälkeen.
Pommikoneena Pe-2 oli suosittu. Koneita valmistettiin yli 10 000 kappaletta.
Pommikoneesta kehitettiin myöhemmin hävittäjäversio, Pe-3.
Myös Suomella oli jatkosodan aikana käytössään joitain ”Pekka-Eemeleitä”, joita saatiin hankittiin Saksalta ja saatiin sotasaaliiksi.
Messerschmitt Bf 109
Miehistö: 1
Pituus: 8,94 m
Kärkiväli: 9,92 m
Korkeus: 2,50 m
Tyhjäpaino: 2 680 kg
Suurin lentoonlähtöpaino: 3 200 kg
Voimalaite: 1 × Daimler-Benz DB 605 A -V12-moottori; 1 085 kW (1 475 hv)
Suurin nopeus: 640 km/h 6 300 metrissä
Lentomatka: 650 km
Lakikorkeus: 12 000 m
Mahdollinen aseistus: 2 × MG 131 13 mm konekivääriä, 1 × MG 151/20 20 mm tykki tai 1 × MK 108 30 mm tykki, 2 × MG 151/20 20 mm tykit siipien alla (G-6/R6), 1 × 250 kg tai 4 × 50 kg pommit tai 1 × 300 l lisäsäiliö, 2 × WGr.21-raketit (G-6/R2)
Itä-Lapin lentotoiminta oli aktiivista
Hanhikosken, eli nykyinen Ketolan, lentokenttä oli saksalaisten keskeisimpiä lentotukikohtia pohjoisessa. Kemijärven lentokentän majoituskapasiteetin on arvioitu olleen noin 1 800 miestä vuonna 1943 ja sille oli sijoitettuna vuodesta 1941 vuoteen 1945 useita lentolaivueita.
Kentältä Saksan ilmavoimat osallistuivat Sallan suunnan hyökkäykseen ja ilmatiedusteluun. Neuvostoliitto taas teki useita häirintähyökkäyksiä lentokentälle jatko-sodan aikana.
Niittyselän Petljakov ei ole ainoa Itä-Lapin alueelle pudotettu tai pudonnut kone. Tässä alla Hannu Valtosen Lapin lentokoneenhylyt -kirjan tietojen pohjalta listattuja koneiden putoamispaikkoja Itä-Lapin rintamalla.
Neuvostoliiton hylyt:
- Pahkakumpu, Salla, Douglas DB-7B
- Varpuaapa, Sallan Naruska, Iljushin Il-2
- Kuusivaara, Kemijärvi, Petljakov Pe-2
- Lunkkaus, Polikarpov I-16
- Savukoski, Tupolev SB-2 (tarinan mukaan ruotsalainen vapaaehtoinen ampui koneen alas talvisodassa ja kone putosi mäntymetsään koulun taakse. Paikalle ilmeisesti rakennettu omakotitalo)
- Murtoselkä, Jumisko, Tupolev TB-3
- Misi, Kemijärvi, Tupolev SB-2
Saksalaisten hylyt:
- Vitsalehto, Kemijärvi, Fieseler Fi 156
- Paloselänsuo, Jumisko, Henschel Hs 126 B. Fw. Heinz Weide sai lievän aivotärähdyksen ja Lt. Fritz Gestle haavoittui päähän.
- Kelloselkä, Salla, Junkers Ju 87 r-2. Miehistö hyppäsi laskuvarjoilla.
- Vitsalehto, Kemijärvi, Junkers Ju 87 r-2
- Lentokentän pohjoispää, Kemijärvi, Junkers Ju 87 r-2. Miehistö menehtyi. Kyseessä ilmeisesti moottorivika. Paikkakuntalaisten mukaan kyse oli yöhävittäjän tuhoutumisesta.
- Maaninkavaara, Posio, Messerschmitt BF 109 E-7.
- Nuolenaapa, Kemijärven Joutsijärvi, Messerschmitt BF 109 G-6.
- Puuromäki, Kemijärven Ketola, Messerschmitt ME 110 F-2. Syöksyi alas pian lentokentältä lähdettyään, molemmat miehistön jäsenet kuolivat.
- Moitajärvi, Kemijärvi, Messerschmitt ME 110 F-2.
Suomalaisten hylyt:
- Märkäjärvi, nykyinen Salla, J 8A (Gloster Gladiator II). Neljä ruotsalaisen vapaaehtoisten F19:n Gladiatoria oli tammikuussa 1940 lennolla rintamalinjalla, kun syntyi ilmataistelu neljän I-15:n kanssa. Vänrikki John Sjökvistin kone sai räjähtävän osuman ja syöksyi alas palavana.
- Kotivaara, Sallan Aatsinki, B 4A (Hawker Hart)
- Kirakoiva / Kotivaara, Salla, B 4A (Hawker Hart)
- Raakku, Kemijärvi, B 4A (Hawker Hart). Kolme edellä lueteltua B 4A -putoamistapausta ovat kaikki saman 12.1.1940 tehdyn sotalennon tulosta. Ruotsalaisen F19-vapaaehtoisosaston kolmas pudonnut kone pakeni vihollisen tulitusta ja teki pakkolaskun Raakkuun suolle / metsäaukealle. Putoamispaikalta löytyy koneen pienoismalli muistomerkkinä.
- Kelloselkä, Salla, Junkers K. 43. Kone oli tiedustelulennolla Sallan suunnalla jouluaattona 24.12.1939. Miehistöön kuuluivat ohjaaja vääpeli Kauko Hyytiäinen, tähystäjä vänrikki Erkki Alanen, kk-ampuja alikersantti Paavo Kaurto ja kk-ampuja lentokonemekaanikko Mikko Majuri. Vihollisen hävittäjä pääsi yllättämään koneen ja alkoi tulittaa sitä. Ohjaamossa istunut kk-ampuja Majuri menehtyi heti osumiin ja polttoainesäiliö syttyi tuleen. Koneessa taaempana olleet Alanen ja Kaurto luultavasti haavoittuivat tai saivat niin ikään surmansa, sillä ainoastaan vääpeli Hyytiäinen onnistui pelastautumaan palavasta koneesta ja hyppäämään laskuvarjolla. Hyytiäinen jäi henkiin, mutta oli erämaassa ilman tulentekovälineitä ja muonaa. Hän kahlasi tauotta länttä kohti, kunnes seuraavana päivänä hän kohtasi suomalaisen hiihtopartion, joka toimitti jalkansa palelluttaneen Hyytiäisen hoitoon. Putoamisessa hajonnut kone ja miehistön ruumiit löydettiin seuraavana kesänä Kemi Oy:n leimaustyömaan yhteydessä.
Tekstissä on käytetty lähteenä Hannu Valtosen kirjaa Lapin Lentokoneenhylyt ‒ Yli 20 vuotta pohjoista lentokonearkeologiaa.
Taistelukuvaus pohjaa Väinö Niskalan ja Vilho Salon todistajalausuntoihin sekä Reijo Laitisen kokoamiin tietoihin tapahtuneesta. Sitä on täydennetty 34. Ilmavalvontakomppanian sotapäiväkirjan sivuilla 28-29 (SPK8049). Itäisen Lapin alueella toimi jatkosodan aikana kaikkiaan 14 iv-asemaa: suomalaisia 9 ja 5 saksalaisia. Kuoskun ja Kursun iv-asemat olivat saksalaisten hoitamia. Iv-asemilta lähetettiin tiedot Kemijärven ilmasuojelukeskukseen, joka huolehti muun muassa ilmahälytysten antamisesta.
Lisäksi tekstin taustaksi on käytetty historiantutkijan ja filosofian lisensiaatin Kalevi Mikkosen blogitekstejä. Tekstiin on saatu taustatietoja myös toimittajalta ja paikallishistorian tuntijalta Erkki Hautalalta.
Tekstiä muokattu 30.9.2023 kello 23.09: lisätty tilannekartta koneen reitistä ja tarkennettu tietoa koneesta hypänneiden määrästä.
Tekstiä muokattu 2.10.2023 kello 21.38: korjattu kirjoitusvirhe ja muutettu tekstistä kohta, jossa puhuttiin kahdesta hypänneestä sotilaasta muotoon miehistöä hyppäsi koneesta.
Oikaisu 4.10. kello 15.27: tekstin ingressissä puhuttiin Neuvostoliiton hävittäjäkoneesta. Kyseessä on kuitenkin pommikone.
