Paikallisuutiset
Kuiskaaja: Ensin tuhoja teki lumimyrsky, sitten lokakuun tulva yllätti Kemijärvellä: "Se tuli pitkin Kemijokea valtavana vesimassana"
Vuonna 1932 riehui ensin lumimyrsky, jota seurasi vielä talvitulva.
Kun Kemijärvenkin suunnalla lokakuun alkupuolella 1932 riehuneen lumimyrskyn tuhojen korjaus puhelinlinjojen osalta oli saatu lähes valmiiksi, pukkasi päälle jo uutta uhkaa. Se tuli pitkin Kemijokea valtavana vesimassana, jonka työnsi liikkeelle ylämaiden lumipeitettä sulattanut rankkasade.
Kemijärven läpi huilannut tulva nostatti vettä järven alapuolisella joella puolisen metriä. Kemijärvessä vesi nousi noin 30 senttiä. Kemijärvi lainehti tuohon aikaan luonnontilaisena järvenä. Tulvavedet huuhtelivat rantoja, ja ylsivät esimerkiksi kirkonkylällä nykyisen K-supermarket Kauppapaikan tienoille. Nykyisen rautatien ylikäytävän kohdalla tulva katkoi monta kertaa kirkonkylän ja Särkikankaan välistä maantietä.
Eikä talvitulva koetellut yksin Kemijärveä vaan jokivarsia kautta Lapin laajan maakunnan. Tulva yllätti, ja sitä pidettiin harvinaisena ilmiönä tuohon vuodenaikaan. Tulvaa pidettiin jopa suurempana kuin saman vuoden kevättulvaa.
Eikä siinä vielä kaikki, sillä kesä oli ollut harvinaisen runsassateinen. Siitä seurasi, että kemijärveläisten maanviljelijöiden heinäsatoa pilaantui runsaasti, laskelman mukaan lähes kolme miljoonaa kiloa. Se oli puolet enemmän kuin edellisvuonna.
Heinäkato iski rajusti maatalouselinkeinoon. Mistä rehua karjalle, ja miten selvitään talven yli. Ja kaiken lisäksi vielä elettiin 1930-luvun pula-ajan vuosia.
Lue myös:
Valtio puolitti lupaamansa lainat
Pahimpaan hätään riensi apuun valtio, kun maatalousministeriö esitti joulukuun puolivälissä 1932 valtionvarainministeriölle, että Pohjois-Suomeen myönnettäisiin yhteensä 4,4 miljoonaa markkaa heinäkatolainaa: Kemijärvelle 800 000, Pelkosenniemelle 75 000 ja Savukoskelle 10 000 markkaa.
Jouluviikolla saatiin valtionvarainministeriöltä päätös. Ministeriö oli puolittanut katolainat eli Kemijärvelle 400 000 ja Pelkosenniemelle 37 500 markkaa. Savukoski jäi ilman lainaa, koska siellä eivät tuhot olleet ministeriön mukaan riittävän vakavia.
Heinäkatolainasta joutui maksamaan neljän prosentin korkoa ja takaisin laina piti maksaa kolmessa vuodessa. Ei siis joululahjarahaa, eikä mitään avustusta.
Kemijärveläiset maamiesseurat vaativat lokakuussa 1932, että tulvavahinkoja pitää rajoittaa. Kemijärveläinen kansanedustaja M.O. Lahtela nosti asian esille eduskunnassa jouluviikolla 1932.
Lahtela oli sitä mieltä, että Kemijärven tulvavahingoista päästään, kun Luusuanniska puhdistetaan. Hänen mukaansa niskalle oli vuosikymmenten aikana uiton mukana ajautunut kaikenlaista moskaa, joka oli mataloittanut uomaa niin, etteivät vesimassat päässeet riittävän vapaasti virtaamaan alas kohti merta. Lahtelan keräämien tietojen mukaan tulvavahingot olivat kasvaneet vuodesta 1899 lähtien vuosi vuoden perään, ja saavuttaen "ennätyksen" vuonna 1932.
Lahtelan mielestä olisi ollut järkevää teettää Luusuanniskan perkaus hätäaputyönä. Näin olisi säästetty heinäkatolainoihin varattuja rahoja ja tulvavahingoista olisi päästy eroon. Äänestyksessä Lahtelan ehdotus hylättiin äänin 100–55.
Kemijärven tulvahuipuissa tapahtui isompi leikkaus vasta vuosikymmeniä myöhemmin, kun Kemijokea valjastettiin sähkötuotantoon ja Kemijärvestä tuli säännöstelty järvi.
Kuiskaaja on Erkki Hautalan pakinapalsta, jolla käsitellään Lapin historian kiinnostavia yksityiskohtia.
Paikallisuutiset
