Paikallisuutiset
Kuiskaaja: Jatkosodan aikaan järvillä seilasi "Amiraali Sunkun" uppoamaton laivasto – Tietön divisioona seilasi Sallan rataa kohti
Radioaalloilla Moskovan Tiltu kailotti propagandalähetyksissään, että laivasto on upotettu.
6. Divisioona on sotakirjallisuudessa nimetty "tiettömäksi divisioonaksi", joka todellakin pitää paikkansa.
Jatkosodan alkuvaiheissa eli 80 vuotta sitten divisioona eteni vanhan valtakunnanrajan yli kahdesta kohdasta: Jalkaväkirykmentti 12 eli Jänkäjääkärit Hautajärven korkeudelta Niitselyksestä yli rajan, ja divisioonan pääosat muun muassa Jalkaväkirykmentti 33 ja 54 etelämpää Käylän kohdalta. Joukko-osastojen yhteinen tavoite oli Tuutijärvi, johon päästiin kohtuullisen vaivattomasti. Tuutijärveltä suunnaksi otettiin pohjoinen, tarkemmin Sallan rata Kuolajärven paikkeilla. Siellä oli tarkoitus kohdalta Sallan kirkonkylän suunnalta itään etenevät kaksi saksalaisdivisioonaa.
Suomalaisdivisioonalla oli Tuutijärveltä eteenpäin pelkästään vaikeita haasteita, sillä tieyhteyksiä pohjoisen suuntaan ei ollut. Pienenä lohtuna oli vain Tuutijärveltä Auhtijärvellä johtava lähes kinttupolkutasoinen tienreikä. Auhtijärveltä pohjoiseen Jyrhämäjärvelle ei sitten ollut minkäänlaista tienreikää.
Jalkaväkirykmentit käskytettiin marssimaan pohjoiseen. Jalkapatikassa mentiin, ja hartioilla keikkui muutaman päivän muona-annokset sekä ammuksia. Hevosten selkään pakattiin satulapusseja. Hevoset myös vetivät raskaampaa lastia purilailla, kahden pitkän kepin välipuiden päälle kasattuja tavarakuormia. Maasto oli paikoin äärimmäisen vaikeaa. Pehmeitä jänkiä, liukkaita louhikoita ja tiheää metsää. Hiki kirveli silmissä, kirosanat pärähtelivät, mutta satojen miesten sotakaravaani eteni sinnikkäästi.
Miehet ja hevoset pystyivät kuljettamaan vain murto-osan hyökkäyksessä tarvittavasta materiaalista. Siksi piti kehitellä kuljetusjärjestelmä raskaammalle tavaralle. Karttaa tutkimalla huomattiin, että Tuutijärveltä pohjoiseen sijaitsi lähes suorassa linjassa useita järviä. Alettiin suunnitella vesistökuljetuksia vänrikki Jarl Sundqvistin johdolla. Kemi Oy:n metsäpäällikkö Jarl Sundqvist alias "Sunkku" tunnettiin 1930-luvun Sallan suurien autosavottojen kuljetusreittien suunnittelusta, jonka takia ikään kuin itseoikeutetusti hän sai työkseen vesistöreittien suunnittelun ja kuljetusten järjestelyn. Hänen alaisensa vielä tarkensivat "Sunkku"-korkonimeä siten, että hänet nimitettiin "Amiraali Sunkuksi" ja lukuisten veneiden ryhmä "Amiraali Sunkun laivastoksi".
Vesistökuljetusosastoon kuului heinäkuun alussa 1941 16 moottorivenettä ja 130 soutuvenettä, jotka Sundqvist haali käyttöön muun muassa uitosta ja yksityishenkilöiltäkin. Järvillä edettiin siten, että moottoriveneet vetivät perässään useita soutuveneitä. Yhden veneen lasti painoi keskimäärin 550 kiloa. Matka-aika Tuutijärvi-Auhtijärvi-Niluntijärvi-Jyrhämäjärvi-reitillä oli hieman yli kaksi tuntia.
Tuutijärveltä kuskattiin hyökkääville joukoille muun muassa ammuksia, elintarvikkeita, lääkintätarpeita. Kenttäpostia eli kirjeitä kotoa ja kotiin kuljetettiin veneillä. Ponttoonikuljetuksena vietiin autoja ja jopa haupitsipatterikin. Paluukyydeissä tuotiin taisteluissa kaatuneita ja haavoittuneita sotilaita Tuutijärvelle.
Vesistökuljetukset jatkuivat läpi kesän 1941, ja samaan aikaan rakennettiin ja otettiin käyttöön Tuutijärveltä Vuorijärvelle johtava autoilla ajettava sotatie.
"Amiraali Sunkun laivasto" sai hoitaa kuljetustöitä rauhassa. Oli suorastaan ihme, etteivät neuvostopommikoneet pommittaneet ja tai tulittaneet järvillä seilanneita veneitä. Olen kuullut usean sotaveteraanin muistelevan, kuinka Moskovan Tiltu on radioaalloilla propagandalähetyksissään kailoittanut, että "Amiraali Sunkun laivasto" on upotettu.
Kuiskaaja on Koti-Lapin toimittajan Erkki Hautala pakinapalsta.
Paikallisuutiset
