Paikallisuutiset

Mari Soppela on kuvannut dokumenteissaan avoimesti perhettään ja sukuaan – nyt ohjaaja on esillä Suomen suurimmilla dokumenttifestivaaleilla

Kemijärveläislähtöinen ohjaaja on esillä maan suurimmilla dokumenttielokuvafestivaaleilla.

Kemijärven ja Pyhätunturin maisemat avautuvat valkokankaalla ja koko kansan ruuduilla tällä viikolla, kun kemijärveläislähtöisen elokuvaohjaaja Mari Soppelan elokuva Äidinmaa saa ensi-iltansa Helsingin dokumenttielokuvafestivaaleilla.

Pandemian takia Docpoint-festivaali järjestetään verkossa valtakunnallisena 31.1.–6.2, ja elokuvia voi katsoa sieltä koko viikon ajan.

Samaan aikaan Soppelalta on valmistunut myös toinen elokuva, Lasikatto , joka käsittelee työelämän epätasa-arvoisia rakenteita. Se osallistuu festivaaleilla kilpasarjaan. Festivaali on Suomessa alansa suurin, ja on harvinaista, että samalta ohjaajalta valitaan ohjelmistoon kaksi elokuvaa.

Elokuvia suvusta ja lähipiiristä

Amsterdamissa Hollannissa noin 30 vuotta asunut Soppela on tehnyt useita dokumenttielokuvia sukunsa ja lähipiirinsä elämästä, ja samalla niiden teemat ovat yleismaailmallisia.

Äidinmaa käsittelee ihmisen kasvuympäristöä ja sen vaikutusta siihen, millaiseksi hän kasvaa.

Elokuvan päähenkilöinä ovat Soppela ja hänen perheenjäsenensä, joiden kanssa hän muutti Amsterdamista Pyhätunturille vuoden ajaksi viisitoista vuotta sitten. Elokuvan tekoprosessi on kestänyt koko tämän ajan. Dokumentin musiikin on säveltänyt ohjaajan mies Leo Animaet , ja heidän poikansa Ilari Anemaet osallistui sävellystyöhön pianoimprovisaatioillaan.

– Elokuvassa pohditaan syvällisesti lasten ja minun vuoropuheluna elämää ja juuria Suomessa, Kemijärvellä ja Lapissa, Soppela kertoo.

Lapset kävivät vuoden aikana Vuostimon koulua, ja myös koulun elämää ikuistui dokumenttiin.

Soppela toi lapsensa Ilarin ja Sannan Itäkairaan, koska hän halusi myös heidän juurtuvan pohjoiseen. Kuvista välittyy, että nuoruuden kotiseutu on ohjaajalle tärkeä.

– Jos rakastaa jotain kohdetta, silloin sitä kuvaa kauniisti, Soppela toteaa.

– Meillä kaikilla on juuret. Se paikka, jossa vietät lapsuuden ja nuoruuden, jää mieleen. Kaukana kotoa muistan pohjoisen valon, vuodenajat, äänimaailman ja maut, nuotion hehkun ja kaamoksen hiljaisuuden.

Äidinmaa käsittelee myös luopumisen surua, kun lapset aikuistuvat. On iloinen asia, kun lapset lähtevät omaan elämäänsä, mutta tunteet ja niiden voimakkuus yllättävät.

– Niitä on myös isillä, mutta varsinkin naisilla se on luopumista. Tässä elämänvaiheessa oleviin naisiin ei juuri kiinnitetä huomiota.

Soppela on ohjannut, editoinut ja tuottanut Äidinmaa-elokuvan itse. Elokuva on tulossa katsottavaksi Ylelle tämän vuoden aikana. Ohjaaja on myös tarjonnut elokuviaan Tampereen elokuvajuhlien ohjelmistoon.

Lasikaton päätarina tapahtuu Lontoossa, jossa seurataan oikeudenkäyntiä samapalkkaisuudesta, ja lisäksi dokumentissa seurataan eri ammateissa toimivia naisia eri puolilla maailmaa.

Yhteistä kokemuksille on naisten kohtaama lasikattoilmiö eli se, että he eivät urallaan tasa-arvoisia miesten kanssa. Elokuvan taustalla on The Economist -lehden lasikattoindeksi, joka seuraa naisten mahdollisuuksia työelämässä teollistuneissa maissa.

– Suomalaisena naisena olin tottunut erilaiseen naisen rooliin, ja järkytyin, kun tutustuin tilastoihin. Eri puolilla maailmaa on suurta epätasa-arvoa. Lasikatto on monimutkainen ilmiö, jota ei ole edes tutkittu kunnolla. Naisilla ei edes käy mielessä, että heitä voitaisiin kohdella työelämässä epäoikeudenmukaisesti.

– Heidän tulisi tietää näistä asioista, jotta he osaavat pitää puolensa.

Lasikaton esitysoikeudet on myyty ranskalais-saksalaiselle Arte-televisioyhtiölle ja Ylelle. Elokuva on islantilais-hollantilais-suomalainen yhteistuotanto, jossa päätuotantoyhtiönä on taiteilijapariskunnan kemijärveläinen firma LPMA Productions. Elokuva on saanut tukea Suomen elokuvasäätiöltä ja AVEKilta sekä Hollannin ja Islannin elokuviasäätiöiltä. Lasikaton musiikin on säveltänyt Leo Anemaet.

Ilari ja Sanna Anemaet käänsivät Äidinmaa-elokuvassa kameran äitiään kohti ja esittivät tälle kysymyksiä.

Ura alkoi koti-ikävästä pohjoiseen

Mari Soppelan elokuvaohjaajan ura sai alkunsa koti-ikävästä.

Nuori nainen muutti Amsterdamiin töihin vuonna 1993, ja aikana ennen internetiä hän piti yhteyttä kotiin pohjoiseen videokirjeiden avulla. Hän kuvasi elämäänsä VHS-videokaseteille ja lähetti ne vanhemmilleen ja siskoilleen.

Kemijärvi on hiljentynyt Soppelan nuoruudesta ja on nykyisin pieni paikka.

– Suurkaupungissa on omat haasteensa. Suomessa monet asiat ovat hyvin. Joskus ajattelen, kun seuraan Twitteriä, että suomalaiset valittavat turhasta. Suomessa on hyvät palvelut.

– Esimerkiksi Vuostimon koulussa oli kokki Ritva Kyyhkynen , joka teki lapsille lämpimän ruuan. Hollannissa koululaisilla on eväät kotoa.

– On harmi, että kyläkouluja lakkautetaan. Ymmärrän, että ne ovat taloudellisesti hankalia ylläpitää, mutta koulu on yhteisön peruspilari. Mitä se tarkoittaa tuleville sukupolville, kun kaikki keskittyy? Soppela pohtii.

– Tunturit ovat olleet usein mielessä, kun olen kasvattanut lapsiani kaupungissa, ohjaaja Mari Soppela toteaa.

Kinoksen mukana Docventuresissa

Elokuvan tekeminen on pitkä ja haastava projekti.

Niin rahoituksen etsimisessä kuin käytännön työvaiheissa kuvauksesta jälkitöihin on usein ongelmia, ja joustava mielenlaatu ja rahalliset resurssit ovat tarpeen. Lasikatto oli aikataulustaan jäljessä, joten Soppela on tehnyt viimeisen vuoden ajan töitä kellon ympäri viikonloput mukaan lukien.

– Me alan väki olemme osin itse syypäitä siihen, että alasta annetaan paljon glamouria ja tähteyttä sisältävä kuva. Taidemaailma yleensäkin on raadollinen, Soppela sanoo. Rahoituksestakaan ei aina tiedä, saako luvatut rahat elokuvan tekemiseen vai päätyvätkö ne muihin taskuihin.

– Tekeminen on raskasta, mutta on palkitsevaa, kun elokuvan saa yleisön eteen.

Soppela kertoo, että oli karvas pala, kun Helsinkiin suunniteltu ensi-ilta kutsuvieraineen ei toteutunut pandemian takia. Hänen elokuviensa ensi-ilta pidetään pienimuotoisesti Kemijärvellä. Elokuvakerho Kinos saa valtakunnallista huomiota, kun Docventures haastattelee ohjaajaa ja Kinoksen väkeä Lasikatosta perjantaina 4. helmikuuta kello 18.30 Yle 2:ssa.

– Docpointin ohjelmistossa on monia hienoja elokuvia. Toivon, että ihmiset katsovat niitä. Verkon kautta elokuvista voi nauttia valtakunnallisesti missä vain, Soppela toteaa.

Netissä on myös yleisöäänestys, jossa voi antaa äänensä suosikkielokuvalleen.

Soppelan elokuvien katselulinkit ovat hänen verkkosivuillaan https://lpma.nl

Lasikatto

Yle 2, Docventures

Pe 4.2. kello 18.30