Ihmiset 

Newyorkilainen Kurt Alakulppi kiersi isoisänsä sotakokemusten äärellä Itä-Lapissa, mutta miten Elviksen nahkatakki liittyy asiaan?

Kurt Alakulppi kokeilee nahkatakkia, joka tarinan mukaan kuului Elvis Presleylle. Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museon Jarkko Sipola auttaa takin päälle laittamisessa. Kuva: Esa Keskinen

Kurt Alakulppi tutustui suomalaisiin juuriinsa ja isoisänsä Olavi Alakulpin vaiheisiin Suomen sodissa.

Kurt Alakulppi veti niskaansa Elvis Presleyn nahkatakin. Alakulppi näytti pöllämystyneeltä.

Takki istui täydellisesti.

Yhdysvalloista Suomeen vierailemaan tullut Alakulppi oli elokuun lopussa huomion keskipisteenä Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museolla.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Tiettävästi Elviksen nahkarotsissa.

Kurt Alakulppi on oopperalaulaja ja laulunopettaja New Yorkista. Hän opettaa päätyökseen taidekoulu Juilliardissa, jota pidetään yhtenä maailman parhaista oppilaitoksista musiikin ja näyttelijäntyön alalla.

Alakulpin Suomen-matkan tarkoituksena oli tutustua hänen lappilaisiin juuriinsa ja isoisänsä vaiheisiin talvi- ja jatkosodassa sekä Lapin sodassa.

Kurt Alakulppi vieraili Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museolla. Paikalla oli Alakulppi-Rahkon sukua. Etualalla keskellä Martti Remeksen sisko Ulla Kellokumpu Sallasta. Museo-opas Samuli Anttila (vasemmalla) veti museokierroksen sujuvasti englanniksi Amerikan-vieraille. Kuva: Esa Keskinen

Elviksen takki liittyi tarinaan juuri hänen isoisänsä Olavi Alakulpin kautta.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Olavi Alakulppi on tunnetuimpia suomalaisia sotilaita, joka muistetaan Lapissa erityisesti Erikoisosasto Saun joukkueenjohtajana. Sodan jälkeen Alakulppi tuomittiin asekätkennästä, mutta hänen onnistui paeta Yhdysvaltoihin muiden asekätkijöiden avustamana.

Entinen ammattisotilas päätyi erinäisten vaiheiden jälkeen palvelemaan Yhdysvaltain armeijaan ja eteni pian urallaan. Hän oli muun muassa komppanianpäällikkönä Yhdysvaltain tukikohdassa Saksassa. Siellä palveli jo maineeseen noussut Elvis Presleykin.

Tarinasta on eri versioita, mutta yhden mukaan autonkuljettajana palvellut Presley kuljetti Alakulppia erääseen ulkoilmatapahtumaan. Sade yllätti kesken tapahtuman ja Presley huomasi, että päällikön puku kastuu, joten sotilas tarjosi nahkatakkia suojaksi Alakulpille. Tapahtuman päätyttyä Presley oli todennut, että Alakulppi saa pitää takin: hänellä itsellään niitä riittää.

Lopulta vanhoilla päivillään Alakulppi antoi takin häntä Suomen-vierailuillaan kuljettaneen ja avustaneelle Martti Remekselle. Remeksen isä Olli oli Alakulpin sotakavereita. Martti Remes lahjoitti takin sittemmin museolle.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Totta kai Alakulpin jälkipolven oli siis kokeiltava museon erikoisinta esinettä, jenkki kun on.

Yhdysvalloissa asuvat serkukset Mika Alakulppi ja Kurt Alakulppi poseerasivat Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museolla. Alakulppi-Rahkon sukuseura kutsui Kurt Alakulpin vierailulle Suomeen. Matkaan kuului intensiivinen kierros Itä-Lapissa, johon kuului vierailu useilla Olavi Alakulpin taistelupaikoilla. Lisäksi Lapissa oli tapaamisia Rovaniemellä ja iso sukukokoontuminen Ounasvaaran hiihtoseuran majalla. Kuva: Esa Keskinen

Lahjoituksia museolle

Sallan sota- ja jälleenrakennusmuseoon tutustumisen yhteydessä Kurt Alakulppi luovutti isoisänsä esineistöä museolle. Alakulppi totesi, että nyt ne ovat siellä, mihin ne kuuluvatkin. Museolla on Elviksen nahkatakin lisäksi muutakin Olavi Alakulppiin liittyvää esineistöä ja kuvia hänestä.

Jo aikaisemmin matkan aikana hän oli luovuttanut Mannerheim-ristiin liittyviä dokumentteja yksityisen Kaarteen sotamuseon kokoelmiin Lohjalle. Itse Mannerheim-risti oli jo Kaarteen sotamuseon kokoelmissa.

– Muistan nähneeni ristin isovanhempieni kotona, kun olin nuori, mutta sitä ei enää löytynyt isovanhempieni menehdyttyä. En tiedä, miten se on päätynyt Suomeen, mutta uskoisin, että siihen liittyvät isoisäni tuttavat.

Sotilasuran lisäksi Olavi Alakulppi menestyi hiihtäjänä. Hän voitti kultaa 4 × 10 kilometrin viestissä maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1939 Zakopanessa. Lisäksi Alakulppi edusti Yhdysvaltoja hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa 1950 Lake Placidissa.

Suomessa hänen seuransa oli Ounasvaaran hiihtoseura. Kaarteen museo lahjoittaakin saamistaan esineistä vastineena 2 500 euroa Ounasvaaran hiihtoseuralle. Lahjoituksella perustetaan stipendirahasto nuorille urheilijoille.

Kurt Alakulppi lahjoitti isoisänsä Olavi Alakulpin esineistöä Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museolle. Museoamanuenssi Annina Luostarinen vastaanotti lahjoituksen. Kuva: Esa Keskinen
Lapin vapaussotureiden lahjoittama muistoesine kuuluu nyt museon kokoelmiin. Kuva: Esa Keskinen

Ensi kertaa Suomessa isoisän jäljillä

Suomen-visiitti oli Alakulpin ensimmäinen. Sallan museovierailua edeltävänä iltana Alakulppi oli päässyt kylpemään vuonna 1939 rakennettuun savusaunaan Kallungissa. Alakulpin suomalaiset serkut tietenkin hehkuttivat eksoottista kokemusta kieli poskessa.

– Olen edelleen hengissä, Alakulppi itse sanoi diplomaattisesti museolla, mutta lisäsi aidosti nauttineensa löylyistä.

Savusauna lämpesi veteraanitoiminnassa aktiivisen ja matkan yhtenä kontaktihenkilönä toimineen Ahti Kantolan luona.

Alakulppi kuvailee nähneensä siellä Kantolan isoäidin, sodista ihmeen kaupalla vahingoittumattomana selvinneen, kotitalon. Hän tunsi, että isoisän sotareissu ja sotilaiden uhraukset saivat siinä merkityksen.

– Se konkretisoi minulle asioita. Suomalaiset sotilaat suojelivat jonkun maata ja kotia. Se merkitsee niin paljon.

Alakulppi kuvaili, ettei hänelle koskaan ehtinyt muodostua kunnon suhdetta suomalaisiin juuriinsa.

Kurtin isä Vesa Alakulppi (s. 1941 Rovaniemi) lähti isänsä Olavin tapaan sotilasuralle ja valmistui maineikkaasta West Pointin sotilasakatemiasta.

Vesa Alakulppi eteni Yhdysvaltain armeijassa kapteeniksi ja osallistui Vietnamin sotaan 1960-luvun lopulla. Sota koitui hänen kohtalokseen. Vesa Alakulppi kaatui vuonna 1968 Gia Dinhin alueella Saigonin lähellä 27-vuotiaana. Samana vuonna syntynyt Kurt oli tuolloin vasta sylilapsi.

– En oppinut tuntemaan isääni, joten Suomi jäi etäiseksi. Olen iloinen, että olen nyt täällä.

Olen jälkeenpäin miettinyt, että hän antoi minulle lahjan sanoessaan niin.

Kurt Alakulppi on varttunut Seattlessa aivan Yhdysvaltain länsirannikon luoteiskulmassa. Hän ehti kuitenkin tavata itärannikolla Virginian Petersburgissa asuneet isovanhempansa Olavi ja Eevi Alakulpin useaan otteeseen ennen kuin he menehtyivät vuonna 1990. 11-vuotiaasta eteenpäin hän vieraili kesäisin viikon verran Virginiassa. Alakulppi arvelee, että ennen tätä isovanhempien suru poikansa kaatumisesta oli liian pinnassa, eivätkä he ehkä sen takia vierailleet Seatlessa pojanpojan luona.

– Isoisä oli edelleen atleettinen ulkonäöltään. Hän otti kylmän suihkun joka aamu Virginian kesäkuumuden ja kosteuden takia.

Kurt kuvailee isoisäänsä hiljaiseksi. Iltapäivisin kahvipöydän ääressä he kuitenkin kävivät keskusteluita – kahvin ja isoäidin tekemän pullan ryydittämänä.

– Hän poltti piippuaan ja kertoi joskus sodista. Muistan, että hän joi kahvinsa sokeripalan läpi.

Kun Kurt oli suuntaamassa laulajan uralle, he keskustelivat jälleen suvun sotamenneisyydestä ja sotilasurasta. Olavi oli menettänyt ensimmäisen poikansa Sepon (s.1943, k. 1944) sota-aikana Suomessa. Kurtin isä Vesa taas menehtyi nuorena miehenä Vietnamissa. Olavi itse haavoittui jatkosodassa vaikeasti partioretkellä Sotatunturissa Savukoskella.

– Olavi sanoi olevansa iloinen siitä, että valitsin musiikin. Hän koki, että sukumme on menettänyt liian monta poikaa sodalle. Minun kohdallani se loppui. Olen jälkeenpäin miettinyt, että hän antoi minulle lahjan sanoessaan niin.

Alakulpin vierailuun kuului vielä tapaamisia Rovaniemellä ja iso sukukokoontuminen Ounasvaaran hiihtoseuran majalla. Rovaniemellä hän tapasi isoisänsä nuorimman ja ainoan elossa olevan veljen Veikon.

– Sanoin, että hänen silmänsä muistuttavat isoisäni silmiä. Hän tokaisi jotain siihen suuntaan, että ”Se ei varmaan ole yllätys, luulisin”. Veikko sanoi, että minä taas näytän isältäni.

Kurt Alakulppi kuvailee, että sodan vauriot ja vaikutukset ulottuvat paljon tappamista ja taistelua laajemmalle.

Sota vaikuttaa perheisiin sukupolvien ajan.

– Sodan käyneiden kärsimys ja tuska ohjaavat, tietoisesti tai tiedostamatta, tulevia sukupolvia siinä, miten he kanssakäyvät toistensa kanssa tunnetasolla ja ihmissuhteissa. Siksi tuntui hyvältä saada yhteys sukuuni tämän matkan aikana.

Isoisä ja pojanpoika. Kurt Alakulppi löysi Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museon seinältä isoisästään otetun kuvan, jota ei ollut aikaisemmin nähnyt. Alakulppi on ollut koko ikänsä tietoinen siitä, että Olavi Alakulppi on tunnettu ja jopa myyttinenkin hahmo Suomessa. Hänen itsensä ympärillään ollut innostunut tunnelma Sallan museolla ei tuntunut kuitenkaan Kurtista oudolta, ennemminkin lämminhenkiseltä. Kuva: Esa Keskinen

Lisää aiheesta

Sotilas ja hiihtäjä

Olavi Alakulppi

Olavi Alakulppi (s. 1915 Rovaniemellä, k. 1990 Petersburg USA) on Mannerheim-ristin ritari numero 72, joka osallistui taisteluihin talvisodassa, jatkosodassa, Lapin sodassa ja Korean sodassa.

Alakulppi toimi vuosina 1942–1944 Erillisosasto Saussa, joka oli sijoitettu Savukoskelle saksalaislinjojen taakse varmistustehtäviin ja partisaanien takaa-ajoon. Osastossa hän toimi joukkueenjohtajana.

Tuomittiin asekätkennästä sotien jälkeen, mutta hänen onnistui paeta Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin niin sanottujen Marttisen miehien matkassa. Marttisen miehet olivat suomalaisten asekätkijöiden ryhmä, joka pakeni Yhdysvaltoihin.

Useimmat Marttisen miehistä, kuten Alakulppi, liittyivät lopulta Yhdysvaltain armeijaan. Alakulppi ylennettiin lopulta everstiluutnantiksi, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle.

Yhdysvalloissa ollessaan Alakulppi yritti keräämänsä todistusaineiston ja oman silminnäkijälausuntonsa avulla vakuuttaa YK:n sotarikoksia tutkivan komission Neuvostoliiton partisaani-iskujen yhteydessä tekemistä rikoksista, mutta asia ei edennyt.

Alakulppi voitti kultaa 4 × 10 kilometrin viestissä hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa 1939 Zakopanessa. Hän voitti myös Yhdysvaltain hiihtomestaruuksia 1949–1950 ja edusti Yhdysvaltoja mm-kilpailuissa 1950 Lake Placidissa. Suomessa hänen seuransa oli Rovaniemen Ounasvaaran Hiihtoseura.

Alakulpin suku on kotoisin Rovaniemen Saarenkylästä. Olavi Alakulpin vanhemmat olivat Elis Heikki Alakulppi ja tämän toinen vaimo sallalainen Senja Törmänen.

Alakulppi kuoli kuukausi vaimonsa Eevin jälkeen vuonna 1990. Olavi Alakulppi on haudattu Arlingtonin sotilashautausmaalle vaimonsa ja kuolleena syntyneen poikansa kanssa. Aikuiseksi elänyt poika Vesa Alakulppi kaatui kapteenina Vietnamin sodassa.