Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus: Itä-Lappi jäi ilman edustajaa, joten vaikuttamisen keinoja pitää monipuolistaa

Itä-Lappi jäi ilman kansanedustajaa. Se on suuri sääli.

Osansa on sillä, että Lapista vähennettiin yksi paikka vaalipiirien väkilukujen suhteiden muututtua. Lapin väkimäärä on vähentynyt siinä määrin, että paikka siirrettiin etelään.

Koti-Lapin ilmestymisalueelta keskustan Janne Kaisanlahti (kesk.) ja perussuomalaisten Juhana Kelloniemi (ps.) tekivät kelpo tulokset.

Sallassa Petteri Salmijärvi (kesk.) oli odotetusti kuntansa äänikärjessä.

Pelkosenniemen paluumuuttaja Laura Lakso (kesk.) oli keräsi kunnasta eniten ääniä. Pelkosenniemen toinen ehdokas Marianne Juntunen (vihr.) sai kuitenkin suuremman potin koko vaalipiirissä.

Savukoskella näkyi kenties oman kunnan ehdokkaan puuttuminen. Lapin ääniharava Sara Seppänen (ps.) keräsi kunnasta eniten ääniä.

Vanha valtapuolue keskusta menetti vaalipiirissä suurimman puolueen aseman perussuomalaisille. Vaalituloksia löytyy tämän lehden sivulta 6.

Kun alueelta ei saatu omaa edustajaa, on turvauduttava muihin vaikuttamisen ja edunvalvonnan välineisiin.

Toki Lapin edustajien pitäisi ajaa koko maakunnan asiaa, mutta vaarana on omien kotikenttien korostuminen. Väkirikkaimmat Länsi-Lappi ja Rovaniemi veivät ehdokkaat.

Esimerkiksi Itä-Lapin kuntayhtymän kaltaisten tahojen rooli korostuu, kun suorta linkkiä Arkadianmäelle ei ole. Yrittäjäyhdistykset, kuntapomot ja aktiiviset kansalaiset ovat myös tärkeässä asemassa. Karvalakkilähetystöjäkin kannattaa edelleen lähettää.

Tärkeä keino on olla yhteyksissä kansanedustajiin ja ministeriöiden virkamiehiin. Kansanedustajalle lähetetty sähköposti voi olla todennäköisesti tehokkaampi keino kuin sosiaalisen median päivitys tai kahvipöydän ääressä purnaaminen.

Varmasti vaikuttamaan pääsee seuraavan kerran neljän vuoden päästä, vuoden 2027 eduskuntavaaleissa.