Paikallisuutiset
Ranskalaiset Valerie ja Philippe katsoivat kartalta junaradan päätepisteen ja päättivät lähteä Kemijärvelle kokemaan aitoa talvea "Sivakan Karin" opastuksella
Kari "Sivakka" Lukkarinen järjestää retkiä Kemijärven lähikohteisiin.
– Yees, yes, minkähänlaiset kengät niillä on... Ihan hyvät näemmä. Good, good!
Kari Lukkarinen tarkastaa aina ensi töikseen asiakkaidensa kengät. Talvella ne ovat yhtä kuin henkivakuutus.
– Joskus ulkomaalaiset asiakkaat saattavat väittää kivenkovaan, että kyllä heillä on hyvät kengät. Vaan monta kertaa on käännytty kesken takaisin, ettei tule paleltumia.
Tällä kertaa vieraat ovat kuitenkin varustautuneet hyvin: puettuna ovat kunnon talvikengät ja -vaatteet. Valerie ja Philippe Blonde eivät olekaan ensikertalaisia. Ranskalaiset ovat tehneet lumikenkäretkiä aikaisemmin Alpeilla.
– Olemme muutenkin ihan sporttisia, Valerie vakuuttelee.
Tämä on heille ensimmäinen kerta Suomessa. Visiitti alkoi Helsingistä ja kestää muutaman päivän. Matkasuunnitelmaan kuului nähdä myös talvista Lappia.
He haluavat omien sanojensa mukaan etsiä jotain yleisimpien kohteiden ulkopuolelta. Nähdä aitoa paikallista elämäntapaa.
– Katsoimme kartalta, että Helsingistä lähtevä rautatie jatkuu Rovaniemeltä vielä eteenpäin – Kemijärvi, tuonne menemme! Valerie kertoo.
Valerie ja Philippe löysivät Lukkarisen yrityksen ohjelmapalvelut verkkohaun kautta ja varasivat lumikenkäilyretken.
Lue myös:
Keskellä tuntureita: tältä yöjunalta pääsee suoraan Pyhälle, Sallaan, Rukalle tai Suomulle
Huumori ei tarvitse kääntäjää
Retki suuntaa Pöyliöjärven takamaastoihin.
Matkaan mukaan lähtee Lukkarisen parempi puolisko Eija Koponen .
Viime yönä on satanut tuoreen lumen. Yleensä reitin varrella bongataan poron, ilveksen, joskus kärpän jäljet. Vaikka ollaan vain muutaman kilometrin päässä keskustasta, seutu muuttuu erämaiseksi. Tästä on metsää ja suota käytännössä Ranualle asti.
Eläinten jälkiä on siitä huolimatta alkumatkan aikana melko vähän. Nyt tärppää kuitenkin yhdet riekon jäljet. Välillä eläinten nimien kanssa on hankalaa ilman yhteistä kieltä. Riekon englanninkielinen nimi Willow grouse ei sano äkkiseltään ranskalaisille mitään. Lukkarinen osoittaa maahan ja selvittää Valerielle ja Philippelle asian.
– White bird.
Ranskalaiset hoksaavat, että niitähän on Alpeillakin. Reissun kieli on englanti, vaikka sanastoa pitääkin välillä tilkitä suomeksi. Joskus Lukkarisen mukaan mennään viittomalla, mutta aina tullaan toimeen. Koponen hoitaa sähköpostiliikenteen ja tulkkaa tarvittaessa. Lukkarinen on silti eittämättä retken tähti. Huumori ei tarvitse kääntäjää.
– Kyllä ne yleensä tykkäävät, Lukkarinen sanoo ja naurahtaa.
Reitti nousee vaaralle. Sopivassa kohdassa syödään eväät: tarjolla on ruisleipäsiä, joiden päällä on poromoussea tai savulohta. Ainekset ovat läheltä, Sallasta ja Kemijärveltä.
Odotettua poroa ei kohdata, mutta korkeimmalta kohdalta avautuu näkymä järven yli keskustaa kohti. Sieltä hahmottaa, kuinka kirkontorni kohoaa jäisten järvien keskeltä. Kaupunki on tosiaankin saaressa. Tunturit horisontissa, vaarat ympärillä.
– Kemijärvestä sanotaan, että se on helmi vaarojen keskellä, Koponen kuvailee.
Pian käy kuin patikoilla yleensä. Rupattelu vähenee ja nautitaan hiljaksiin vain etenemisessä lumisessa metsässä, ennen kuin taas palataan asutuksen lähelle.
Kuinka ollakkaan, keskustaan palatessa näkyy yksinäinen poro lammen jäällä.
– Poro avoimella paikalla yksin. Sehän meinaa, että lunta tulee, Lukkarinen ennustaa ranskalaisille.
Tutummin "Sivakan Kari"
Lukkarinen tunnetaan Kemijärvellä myös "Sivakan Karina".
Hän on pyörittänyt Urheilu-Sivakka-kauppaa vuodesta 1986 alkaen. Kauppa on keskittynyt eränkävijöiden ja kalastajien palvelemiseen. Osana valikoimaa ovat olleet ohjelmapalvelut kotimaisille ja kansainvälisille vieraille. Lumikenkäilyn lisäksi hänen päätuotteitaan ovat pilkkireissut ja välinevuokraus. Talven aikana reissuilla käy paljon väkeä Keski-Euroopasta, mutta satunnaisia kävijöitä Aasiastakin on.
Pöyliöjärven rannalla on myös yli 100-vuotias savusauna, jota hän vuokraa tilauksesta. Sauna on ikiaikaiseen malliin tehty pieni, tehokkaasti lämmitettävä hirsirakennus. Sinne mahtuu mukavasti noin neljä henkilöä, mutta lyhyempivartinenkin ihminen saa varoa lyömästä päätään kattoon.
– Aikanaan siinä saunoi koko tämän perän kylä.
Erikoisuutena on vierailu Hiljaisuuden laavulla. Retki tehdään talven pimeydessä tai syyshämärissä ja sen aikana tulistellaan ja valmistetaan mahdollisesti kalaa tai muuta ruokaa nuotiolla. Lopuksi vieraat kokevat jotain mullistavaa, jopa muodonmuutoksen poroerotuksessa.
Jälkimmäiseen Lukkarisen ammattitaito ei ihan riitä, vaan apuna on paikallinen tietäjä.
Artikkeli on tehty talvella 2022 ja julkaistu lokakuussa 2022 Koti-Lapin tuottamassa Kemijärvi News -matkailulehdessä, joka on ilmaiseksi luettavissa täällä:
Artikkelia päivitetty 22.8.2023 kello 15.16: korjattu Koti-Lapin sivustopäivityksessä rikki menneet kuvatekstit ja kuvien järjestys.
Paikallisuutiset
