Paikallisuutiset

Soklin kaivoshanke ei palannut lähtöruutuun

PUHEENVUORO: Soklin kaivoshankkeen omistajavaihdoksesta kerrottiin lehdessä, että Sokli palasi käytännössä lähtöruutuun. Tapahtui juuri päinvastoin; vetovuoron vaihto ja loppuspurtin aloitus.

Soklia on tutkittu ihmisikä. Yara teki intensiivisesti isolla rahalla töitä runsaat 10 vuotta. Vuosikymmenen puolivälissä vuonna 2014 oltiin jo niin pitkällä, että maan hallitus muutti radan rakentamisrahoitushakemuksen yksipuolisesti kumipyörävaihtoehdoksi ja antoi rahaa vajaat 150 miljoonaa euroa. Kumipyöräkuljetus on monien ongelmien ohella huomattavasti junakuljetusta kalliimpi ja hanke kangistui silloin kalkkiviivoille.

Yara jatkoi kuitenkin työtään, mutta yllättäen luopuikin siitä nyt Suomen valtion eduksi. Myymällä hankkeen eniten tarjoavalle Yara olisi saanut kymmeniä miljoonia, mutta teki kuitenkin Suomen kannalta kiitoksen ansaitsevan tempun.

Kovdorin kaivosyhtiö ja Kovdorin kaupunki ovat useissa yhteyksissä ilmoittaneet kiinnostuksensa Soklista ja he ajavat virallisesti luvanvaraista rajanylityspaikkaa Puitsille lähelle Soklia.

Osa johtavista

Yaran Soklin projektipäällikkö Eero Hemmingin peräänantamattomuuden vuoksi lainvoimaisessa maakuntakaavassa on ratalinjaus Sallan Kelloselästä läheltä valtakunnan rajaa Natura-alueen läpi Sokliin. Poromiesten kanssa asiat hoituivat Sallan puolella mallikkaasti.

Jos ratalinjausta ei olisi, niin ainoa suunta radalle ilman Naturan läpäisyä olisi Venäjän Kovdor, joka siis on kiinnostunut Soklista.

Kaivokselle on

Muun muassa Kittilän kaivoksen laskuojan virtaaman tuplaus meni kesällä viranomaiskäsittelyn läpi heittämällä. Kymmenen vuotta ympäristölupiin ei Soklissa riittänyt, isäntälinjan Äänekosken sellutehdas sai luvan parissa vuodessa. Tasan ei käy onnen lahjat. Vastaava isäntälinjan Kemin tehdas tuntuu saavan ympäristöluvan Äänekoskeakin nopeammin.

Yara oli

Kun kaivosta lähdetään toteuttamaan rautatiehen nojaten unohtaen saastuttavat ja liikenneturvallisuuden kannalta ongelmaiset sekä kalliit kumipyörät heikoilla teillä, niin pelkästään fosfaatin louhinta kestää yli sata vuotta.

Kumipyöräkuljetuksen varassa kaivoksen parhaat osat olisi kuorittu 20 vuodessa ja se oli sitten siinä. Rakennetun infran myötä myös heikommat ja pienemmät eri kriittisten mineraalien esiintymät on taloudellisesti kannattavaa hyödyntää.

Suomen Malminjaloste Oy:n toimitusjohtaja kertoi, että ensimmäisenä selvitetään kuljetusvaihtoehto. Edesmennyttä kaikkien tunnistamaa Raimo Sailasta lainatakseni mikään kaivoshanke ei ole radan puutteeseen kaatunut.

Suomen valtio palasi kaivostoiminnassa Terrafamen ja Soklin ratkaisuilla Paasikiven linjalle ja hyvä niin. Ilman Paasikiveä ei olisi kaivoskoneklusteria Suomessa, vaan Wallenberg olisi saanut Outokummun kuparin ja koko Suomi olisi tältä osin vain raaka-ainevarasto – ei pelkästään Lappi – ja huomattavasti köyhempi..

Suomen Malminjaloste Oy on ihan oikea kaivosyhtiö. Yara ei ole yhtään kaivosta koskaan perustanut, omistaa kylläkin, muun muassa Siilinjärven toimivan kaivoksen.

Nyt oikea kaivosyhtiö sai lähes toteutusvalmiin kaivoshankkeen EU:n määrittelemän kriittisen mineraalin osalta. Siitä on hyvä jatkaa takakaarteessa saadun kapulan vientiä maaliin, ja ei suinkaan lähtökuopista.

Soklin piipun mittaamattomat malmivarat ja EU:n paine kriittisten mineraalien omavaraisuudesta mahdollistavat fosfaatin louhinnan ympärille rakennetun kokonaisinfran hyödyntämisen hyvin laajalla skaalalla ja näin ainakin valtion ja EU:n näkökulmasta kannattavuus nousee aivan eri korkeuksiin ja kaivostoiminnan jatkuvuus yltää Kiirunan vuosisataisen toiminnan jatkumolle.

Kun oikea kaivosyhtiö omistaa yhtiön ja lisäksi rikkaat norjalaiset eivät enää vedätä köyhiä suomalaisia eivätkä myöskään tyhjennä meidän aarreaittaa, niin esteet kaivosklusterin toteutumisen tieltä ovat näin poistuneet ja seutukunta nousee uuteen kukoistukseen – Kiirunan tasoon.

Ainoa asia, joka prosessin aikana korvaan särähti oli kaivosyhtiön toimitusjohtajan aikomus tehdä alueesta luonnonsuojelualue, jos kaivos ei toteudu. Kaivosyhtiöillä on kylläkin paljon valtaa, mutta ei liene niin paljon, että se voi suojella toisen omistamaa maata ilman maanomistajan, ympäröivän yhteisön ja valtiovallan päätöksiä.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Sallan ex-kunnanjohtaja ja Itä-Lapin

kuntayhtymän liikenneasiamies.

Kari Väyrynen