Paikallisuutiset

Sotaa paossa – ukrainalainen Olga Babenko päätyi Kemijärvelle vaarallisten vaiheiden jälkeen

Ukrainalainen Olga Babenko pakeni Harkovasta Kemijärvelle viime keväänä. Päällimmäisenä mielessä on toive rauhasta.

Ukrainalainen Olga Babenko asui vielä vuosi sitten viitisentoista kilometriä Harkovan kaupungin ulkopuolella.

Ukrainan ja Venäjän rajaseudulla sijaitseva kaupunki on tullut sittemmin surullisen kuuluisaksi myös meillä Suomessa.

Venäjän aloitettua laajamittaisen sodan Ukrainassa helmikuussa 2022 sen joukot valtasivat nopeasti noin 2,5 miljoonan asukkaan Harkovan alueen.

Jotka kykenivät, olivat lähteneet pois omilla autoillaan tai kuka mitenkin. He, jotka eivät ehtineet tai päässeet pois, joutuivat suojautumaan.

– Meitä oli kuusi sukulaista. Asuimme omakotitalomme kellarissa pitkän ajan, koska ei päässyt ulos, sillä pommitukset olivat jatkuvia.

Hän kyynelehtii lähes heti, kun aloittaa kertomaan matkastaan Suomeen, mutta jatkaa kertomista keskeytyksettä.

Babenko puhuu venäjäksi Kemijärven vastaanottokeskuksen kerhohuoneessa. Puhelimen päässä on SPR:n käyttämä puhelintulkki, joka on vuorovedoin Babenkon kanssa äänessä.

Babenko kertoo, että rintamalinjan edetessä Venäjän armeija kuljetti Harkovaan jääneet linja-autoilla Venäjän puolelle rajakaupunki Belgoradiin.

– Ennen kaupunkia oli jokin leirintapainen. Siellä meidät otti vastaan yksi venäläinen vapaaehtoinen tyttö, joka sanoi, että teillä on viisi minuuttia aikaa päättää. Hän kertoi, että he (sotilaat) voivat viedä meidät mihin tahansa, vaikka Siperiaan. Otetaan passi pois, ja sitten olette venäläisistä riippuvaisia ja teitä kuljetetaan pitkin pidätysleirejä.

Babenko kutsuu näitä auttajia vapaaehtoisiksi. He ovat esimerkiksi venäläisiä tai ukrainalaistaustaisia ihmisiä, jotka eivät hyväksyneet Venäjän laajamittaista sotaa tai kokivat muuten velvollisuudekseen auttaa ihmisiä. Heidän ketjunsa avulla Babenko ja moni muu pääsi pois sota-alueelta.

Tyttö varasi Babenkolle ja muille hostellin sekä osti näille lipun Moskovaan asti. Siellä vastassa oli toinen vapaaehtoinen, joka majoitti ja osti lipun Pietariin. Pietarissa oli taas majoittamassa nuori vapaaehtoinen mies, joka vei omalla autollaan Narvaan Viron rajalle.

– Hän pysäytti jollekin sillalle ja näytti, että tästä voi kävellä rajan yli. Olin niin shokissa, etten muista siitä juurikaan mitään. Viron puolella seuraava nuori mies oli vastassa. Yövyimme taas, ja sitten hän kuljetti meidät autolautalle, jolla tulimme Helsinkiin. Siellä meni viikko vastaanottokeskuksessa, josta meidät lähetettiin tänne Kemijärvelle.

Lue myös:

Kemijärven vastaanottokeskuksen arki on ollut tasaista

Tekemättömyys turhauttaa

Babenkolla on tytär, setä ja kaksi lastenlasta Kemijärven vastaanottokeskuksessa.

Keskuksessa on kymmeniä lapsia. He käyvät Hillatien koulua tai vaihtoehtoisesti etäkoulua Ukrainaan. Särkikankaan kerrostaloalueen pihamaalla lyhyet kuulumisen vaihdot käyvät nuorimmilta suomeksi.

Babenko kiittelee useaan otteeseen vuolaasti avusta.

– Kuka olisi voinut etukäteen kuvitella, että näin tulee käymään.

Babenko on sijoittamisestaan lähtien ollut koko ajan Kemijärvellä. Ukraina on vallannut Harkovan takaisin, mutta se on edelleen Venäjän iskujen ja raskaan pommituksen kohteena.

Kysyttäessä Babenkolta, onko rintamalla tuttuja tai sukulaisia hän sanoo, ettei ole tai ei halua puhua siitä.

Hän kertoo, että kaikki seuraavat tilannetta Ukrainassa herkeämättä.

– Katsomme puhelimen kautta paikallisia ukrainalaisia kanavia ja ohjelmia.

Sen lisäksi aikaa kulutetaan kävelyillä. Keskuksella järjestetään myös esimerkiksi kielenopetusta ja tapahtumia, kuten yhteinen joulujuhla.

– Elokuussa pääsin tekemään vähän töitä, Ketolan taimitarhalla.

Taimitarhalla oli sesonkitöissä muitakin ukrainalaisia.

Kuukausien pakolaisuuden jälkeen tekemättömyys turhauttaa.

– Ihmisen olemus ja arvo on sitä, että hän tekee jotain tarpeellista, on töissä, osa yhteiskuntaa. Väistämättä täällä ollessamme on se tunne, että meitä ei tarvita ja olemme ikään kuin muiden taakkana.

Vastaanottokeskuksissa maksetaan vastaanottokeskusrahaa. Esimerkiksi yksinasuva ja yksinhuoltaja saavat 348,50 euroa kuukaudessa. Jos vastaanottokeskus tarjoaa ateriat summa on 102,15 euroa. Perheensä kanssa asuva lapsi saa vastaavasti 222,32 euroa ja 66,10 euroa.

Suomalainen sosiaalijärjestelmä laajemmassa mittakaavassa hämmentää Babenkoa.

– Meidän kansamme, emme osanneet edes kuvitella, että jossakin maassa voi elää tekemättä töitä.

– Pravda , Babenko täydentää tulkkia, joka jatkaa kääntämistä:

– On tietysti hyvä, että ihmisistä pidetään hyvää huolta, mutta silti mikään ei korvaa sitä, että joutuu olemaan ilman työtä.

Babenkolle oli haastattelua tehdessä puhuttu alustavasti mahdollisuudesta tehdä sesonkitöitä siivoojana matkailukeskuksissa. Vuoden alussa oli varmistunut, että hänellä on töitä kevääseen asti.

Sari Koutelo ja Olga Babenko poseerasivat joulukuusen vieressä Kemijärven vastaanottokeskuksella. Seinällä kielen oppimiseen tarkoitettuja muistilappuja. Särkikankaalla sijaitsevan keskuksen yhteiset tilat ovat yhden kerrostalon kerhotiloissa.

Kukaan ei pärjäisi ilman toisiaan

Babenko työskenteli entisessä elämässään hoitajana sairaalassa.

– Tiedän, miten kovilla he ovat, jotka jäivät sinne. Siellä ei ole sähköä, ei mitään.

Ukrainalaisten elämä on muuttunut täysin. Arjen ovat täyttäneet pommitukset, sähkökatkot ja pula. Puhumattakaan tuhotuista kodeista tai iskuissa ja rintamalla kuolleista.

Silti ihmiset eivät ole Babenkon mukaan lamaantuneet, päinvastoin: ukrainalaiset ovat kiireisiä.

– Omien töiden lisäksi he tekevät vapaaehtoistoimintaa ja auttavat toisaan yrittävät kerätä rahoitusta asioihin ja auttaa heikompia.

– Kukaan ei pärjäisi siellä ilman toisiaan.

Toiveissa on paluu.

– Odotan sitä hetkeä, kun voin palata Ukrainaan ja kertoa siellä, kuinka ystävällisiä suomalaiset ovat olleet.