Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus: Tunturit tarvitsevat investointeja kasvaakseen

Sallan laskettelukeskukseen yritetään saada tuolihissiä. Tällä hetkellä siellä pyörii ankkurimallisia hissejä. Hissihankinta on kuitenkin tyssännyt valtuustossa lainajärjestelyihin.

Tunturikeskuksissa uusi hissi ei ole ikinä vain hissi.

Rukakeskus Oy rakensi viime vuonna Suomen isoimman kahdeksan hengen tuolihissin, joka pyörii jo täyttä häkää. Se on Suomen suurin ja nopein tuolihissi, mikä on tietenkin komea mainoslause jo itsessään. Hissin luvataan nostavan peräti 4 000 laskijaa tunnissa Rukan Maston huipulle. Samalla Maston rinnelueelle tehdään neljä uutta rinnettä ja hankittiin lumitykkejä. Hinta oli noin 14 miljoonaa, joten kokoluokkakin on hieman eri kuin Sallassa. Rukatunturissa on kokoonsa ja korkeuteensa nähden valtava määrä rinteitä ja hissejä kapuloista gondoleihin. Joku Alpeilta vieraileva voisi ihmetellä, miten näin tasaiselle tehdään huippuhissejä, mutta palvelutaso myy ja tunturilomalle tuleva satunnainen asiakas valitsee useasti sen, joka on paperilla ja mielikuvissa uusin, komein ja paras. Kriteerejä ovat hissit siinä missä ravintolatarjontakin.

Sen takia uusi keskusinvestointi, uusi hissi tai rinne, houkuttelee myös muita sijoittamaan alueelle. Niin erikoiselta kuin se vaikuttaakin, tästä seuraa usein lumipalloefekti. Ei tietysti aina.

Sallassakin uusi suunniteltu majoituskohde tunturin kupeeseen linkittyy eittämättä uuden hissin rakentamiseen. Vaikka ankkureillakin pärjää, nostaisi tuolihissi Sallatunturin seuraavalle askelmalle. Tuolihissi todennäköisesti palvelisi myös sulan maan matkailijoita, jotka se kiikuttaisi huipulle maisemia ihailemaan. Pyhätunturin maisemahissinä toimiva Express on monen huonojalkaisen tai kiireisen suosima tapa valloittaa huippu.

Sallatunturi kaipaa kasvuun tuolihissin, ja kunnan omistusosuus tunturikeskuksessa on pienelle keskukselle selkänoja. Päätöksenteon on silti oltava demokraattisesti kestävää ja lainoituksen uskottavasti ja sääntöjä noudattaen järjestelty. Ei voi myöskään vähätellä kysymystä siitä, mikä lainasumma on liian suuri kunnan vastattavaksi. Kaikkia yhtiöitä, olivatpa ne kunnan tai yksityisten, täytyy luotsata niin, että niiden toiminta on pitkällä aikavälillä taloudellisesti kannattavaa. Näiden asioiden perääminen ei välttämättä tarkoita hissihankinnan vastustamista.

Myös Itä-Lapin muut keskukset hamuavat seuraavaa askelta nousuun. Suomutunturilla nähdään, että markkinoinnin lisäksi kävijämäärien kasvun tulppana on uudisrakentamisen puute. Alue kaipaa lisää majoituskapasiteettia hotellin ja mökkivälityksen oheen.

Pyhätunturi taas kipuilee vakituisten asuntojen tarpeen kanssa. Ongelmana on ollut jo vuosia löytää työntekijöille asuntoja. Etätyömahdollisuuksien laajennuttua monilla aloilla työskentelevillä on myös muuttohaluja vakituiseksi asukkaaksi tunturiin.

Kasvullakin on kääntöpuolensa: miten laajentaa toimintaa kadottamatta omaa ilmettä, luontoa ja hiljaisuutta, jota matkailijat Lapista hakevat.