Mielipiteet

Kolumni: Muutin lumen maahan ja nyt omistan liian monet sukset

Koti-Lappi-lehden päätoimittaja muutti Lappiin ja elämä meni hiihdon kanssa ihan hulluksi. Nämä huomiot talviurheilusta ja elämästä yleensä hän teki matkailulehteen kirjoittamassa pakinassaan.

Muutin töiden perässä Kemijärvelle kolmisen vuotta sitten. Taakse jäivät Tampereen keskusta ja koronapandemiaan liittyneet rajoitukset.

Kemijärvi ja koko Itäkaira tuntuivat junantuomalle silloin vapaudelta erämaineen, vesistöineen ja tuntureineen. Siltä se tuntuu edelleen.

Hankin ensimmäisenä talvena kirpputorilta puiset metsäsukset, jotka mullistivat käsitykseni hiihtämisestä. Vapaa on vain umpihanki, kuten värssyssä sanotaan. Sukset oli toki ensin vietävä hetkeksi toimitukseen ”jäähtymään”, kun ei tullut kerrottua etukäteen hankinnasta paremmalle puoliskolle, joka on huolissaan jo valmiiksi vähäisen varastotilan riittävyydestä.

Hanki ja puinen suksi elävät yhdessä. Aikaisemmat kokemukset Suomen puolustusvoimien metsäsuksilla hiihtämisestä olivat antaneet ankeahkon kuvan pitkistä suksista. Toki täällä pohjoisessa myös on hyvää lunta metsäsukselle aivan toisella tapaa kuin Hämeessä. Murtsikka jäi pian marginaaliin, kun tervattujen Järvisten nokat suuntasivat toistuvasti Pöyliövaaran taakse.

Ikään kuin vapaalasku ei olisi näillä main muutenkin jo melko järjetöntä hiki-huvisuhteeltaan.

Seuraavana talvena bongasin Tori.fi-sivustolta muoviset, inttimalliset metsäsukset, jotka pidensivät hiihtokautta molemmista päistä. Ne kun kestävät hieman paremmin jäisemmälläkin pinnalla. Tällä kertaa kysyin puolisolta luvan. Oli ilmeisesti jo luovuttanut asian suhteen, kun ei varsinaisesti kieltänyt. Pelkkää voittoa siis.

Samalla kaudella hoidin kolmenkympin kriisiäni hankkimalla alennuksesta takamaastoja varten splittilumilaudan nousukarvoineen. Eli siis lumilaudan, joka halkeaa suksiksi. Eipähän tarvitse enää huhkia lumikengillä lumilauta selässä Noitatunturia ylös. Ikään kuin vapaalasku ei olisi näillä main muutenkin jo melko järjetöntä hiki-huvisuhteeltaan.

Jos hiihtohulluus sen eri muodoissa ei ole sinun juttusi, Itä-Lapin talvilajivalikoimaa täydentävät esimerkiksi kansallislaji pilkkiminen, lumikenkäily ja läskipyöräily. Kelekkailua Giant-endurokisoineen unohtamatta. Lisäksi lumisotalaji Yukigassen on Kemijärven erikoisuus.

Kemijärvellä talvi kestää hyvässä lykyssä lokakuusta toukokuun alkuun, joten märkä syksy ja rospuuttokeli jäävät hyvin lyhyiksi. Vuodenajat ovat, sanotaanko, väkeviä.

Napapiirin pohjoispuolella elämä on rauhallista, mutta kiinnostavaa ja aktiivista, jos niin haluaa. Täällä ei tarvitse luopua oikeastaan mistään oleellisesta. Kauppojen valikoima ja kunnan palvelut ovat omiin tarpeisiini yhtä hyvällä tasolla, kuin missä tahansa muuallakin. Täällä vain on vähemmän ruuhkaa ja odottelua.

Vaikka ympärillä on laaja rauhaisa luonto, ravintoloihin ja baareihin pääsee halutessaan ihmisten keskelle. Tunturikeskuksia välkkyvaloineen on lappilaisittain lähietäisyydellä, eli 100–200 kilometrin säteellä, joka sormelle.

Jos haluat kokeilla tätä elämänmuotoa itse, niin Koti-Lapin tuottamassa Kemijärvi News -matkailulehdessä on vinkkejä, joista aloittaa.

Nähdään Lapin järvimailla!

Esa Keskinen

Kirjoittaja on Kemijärvellä, Sallassa, Savukoskella ja Pelkosenniemellä ilmestyvän Koti-Lapin päätoimittaja, jonka hiihtokilometrit kalpenevat Peurakankaan karpaasien rinnalla.

Tekstin alkuperäinen versio on julkaistu marraskuussa 2023 Kemijärvi News -matkailulehdessä.

Tekstiä muokattu 2.2.2024 kello 13.33: korjattu kirjoitusvirheitä ja lisätty kuvailu splitboardista.